"--There's a cave on the hills, In the woods not so far away --"
from: Blood By Sonata Artica

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Ookamin uudet tuulet

Luulin että saisin ola edes hetken rauhassa "Nuorten ystävät" projektin jälkeen, mut tökäri päätti toisin... :/ Minut tuupattiin seuraavaksi pajatoimintaan... -_-' Ainakin kuukauden verran pitää kokeilla ja jos haluaa lopettaa pitää olla hyvä syy... eli ilmeisesti joko työpaikka tai opiskelupaikka.  Voi vattu...

Nyt ois hyvä aika päästä Ouluun opiskelemaan...alkaa ilmeisesti olemaan vikoja kertoja kun pitävät pääsykokeita. Sitten siirrytään pelkkien todistusten / YO- kokeiden numeroiden kyylämiseen ja niiden mukaan pääset tai et. Sitten minun onkin turha hakea, kun kummastakin arvosana lähes sama, arvosana ei ihan alhainen, mutta ei ihan ysi-kymppi tasoakaan. Tervetuloa Reilukerhoon... 

Jaa miksen mene nostamaan YO:n arvosanaa? Se kuule maksaa, ja tällä hetkellä tuista ei jää edes sen vertaa pakollisten ostosten / maksujen / laskujen jälkeen, että rahnut riittäisi. Lisäksi tarvitsisin täydellisen mielenrauhan, ei stressiä, ahdistusta tai muuta turhaa pashaa sotkemaan pasmoja valmistautumisaikana / eli, työkkärin ja kelan pitäisi jättää mut rauhaan, mutta ei tule tapahtumaan.)

Mutta käytyäni tutustumassa kyseisen pajan toimintaan, mieleeni heräsi kysymys tutkiessani pajan viikkokalenteria; Olettaako nykyajan vetäjät / työkkärin tädit että kun olet pitkäaikaistyötön ja asut vielä vajaa kolmikymppisenä kotona olet sekä uusavuton että linnottaudut kämppääsi?!?!?!?

Se ajatus mulle ainakin tuli, mutta en kehdannut siinä tilanteessa älähtää asiasta.

Ensinnäkin uusavuttomuus - Emäntä on antanut minun pyöriä kokkailu / leipomishommista pienestä pitäen, kyllä siinä väkisinkin oppii jotain parissa vuosikymmenessä!!! Siitä huolimatta köksäntunnit oli kamalia erään kiusaajan takia, joten en odota kovin innolla kokkaushetkiä pajalla...

Toiseksi: Se etää asun vielä vanhempieni luona ei tarkoita sitä, ettenkö ikinä kävisi missään. Rahat on kyllä vähissä juu, mutta 1) osaan säästää reissuihin/ tavaroihin, siihen menee vaan tuhotoman pitkä aika. 2) mie olen enemmän poissä tästä kämpästä kuin meidän emnäntä, mulla on kavereita, eikä aina ees tartte välttämättä mennä mihinkään, missä tarvitsee rahaa.

Ja kolmanneksi; se etä olen työttömänä, se ei tarkoita etteikö olisi kavereita / sosiaalista elämää. Myönnetään, lämpenen hitaasti ihmisille, joillekkin en ollenkaan. Ja jos jotain vähemmän siedän, niin sitä että pakotetaan sosialisoitumaan vastentahtoisesti jonkun / joidenkin kanssa joihin en haluaisi tutustua ollenkaan. Myönnetään, en ole tavannut muita ryhmäläisiä vielä, mutta mitä voin odottaa kun tiedän jo nyt että olen siellä se vanhin fossiili ja loput tod. näk. väliin tipahtaneita ysiluokan jälkeen / lukion tai amiksen kesken jättäneitä... ei mikään imarteleva mielikuva.

Mitäs tässä nyt sitten sanoisi yhteenvedoksi... pashalta reissulta kuulostaa, mutta kokeillaan silti...?

Ookami kiittää ja kumartaa ~


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ookami arvostaa viestiäsi. Turvallisuussyistä tarkistan viestisi ennen niiden julkaisua.