Ookami & sukuhuolet

No ompahan taas ollut pari viikkoa. Jotta tyypit pysyisivät edes jotenkuten kärryillä, otetaan takapakkia;

Lokakuun puolivälissä Vantaalla asuva Mummi (Emännän äiti) Kävi useasti saman vaivan kanssa lääkärissä, käsi oli turvonnut ja kipeä kuin mikä.. sekä muistitestissä ei ollut mennyt mitenkään hyvin edelliseen kertaan verrattuna. Tätä jatkui pari viikkoa, kuvia otettiin sekä kädestä että päästä, verikokeet ja ynnä muut viljelyt mutta vaivaan ei löydy syytä.

Lopulta otettiin sisään sairaalaan valvontaan + tarkempiin tutkimuksiin. Osasyy löytyi varsin pian; tulehdusarvot olivat pilvissä. oli kuulemma osasyy muistin osittaiseen menetykseen, ja jos hyvin kävisi, niin palautuisi tulehdusarvojen laskeuduttua lähelle vanhaa tasoa.

Lääkitys kuitenkin käänsi paranemisen suunnan, joten sitten solkattiin muutama päivä lääkkeiden kanssa, samaan aikaan myös siirrettiin toiseen sairaalaan, jotta saataisiin katsottua myös tuleva lääkitys kuntoon. Lopulta sekä lääkitys että tulehdukset saatiin kuriin ja mummi pääsi takaisin kotiinsa vähän ennen joulua. Ehtoina tosin oli se että muistitesti tehtäisiin pariin otteeseen uudelleen ja että hoitaja kävisi pari kertaa viikkoon katsomassa miten Ukilla ja Mummilla sujuu. ( eli onko lääkkeet muistettu ottaa ja syödä jne. jne...)

Tässä jo ehti ajattelemaan, että se olisi ollut vaan äkillinen tulehdusavojen piikki joka vähän sekoitti Mummin pasmoja, mutta ei. Viime viikolla tuli lopullinen Diagnoosi; Alzheimerin tauti. Vatun hienoa... Lääkärin mukaan se huomattiin kuitenkin sen verran ajoissa, että lääkitys auttaa pitkällekkin, mutta eihän siitä koskaan täysin eroon pääse.

Tämän takia Emäntä ottaa aikaa ensi viikolla ja käväisee siellä nyt niin kauan kun Mummi on vielä hyvässä kondiksessa, kiitos Veturin halpojen lippujen.

Mutta elämä jatkuu...

Olen taas Goodreadsin avulla innostunut lukemaan. ( www.goodreads.com )
Kingdom of heartsissa olen jumissa Maleficent- loharin kanssa... >_<
Olen pikkuhiljaa aloittanut Oulun yli-opiston Historian pääsykokeisiin lukemisen.
Konttisukassa menossa viimeinen ruuturivi.

Mutta nyt tilaisuuden ilmentyessä selitän nyt vähän omia juuriani:

Isännän puolelta suku on puoliksi Karjalasta, Johanneksen  Kolmikesälästä. Vaari oli muistaakseni Porin seudulta. He asettuivat lopulta Lietoon ja siellä syntyi minun setäni ja isäni seitsemän vuoden ikäerolla.

Emännän puolelta tiedän vaan sen, että Mummin kotitalo on Joensuussa. Emäntä ja sen kaksi pikkuveljeä ovat kukin syntyneet eri paikkakunnilla, koska he muuttivat useasti Ukin työn perässä kunnes asettuivat Kuninkaanmäkeen. Sieltä he muuttivat vasta sen jälkeen kun omakotitalon ylläpito kävi liian raskaaksi kahdelle eläkeläiselle. Silloin he muuttivat Kulomäkeen.

Ookami kiittää ja kuittaa....