perjantai 26. joulukuuta 2014
Ookamin joulu
Tervehdys taas.
Kinkku ja suklaa ähkystä on nyt sen veran toivuttu että pääsin taas pyörimään läppärin ulottuville ja kasaamaan ajatuksia sen verran että pystyn taas kirjoittamaan. Joulu meni oman lauman seurassa odotetusti ja oli parikin ihanaa yllätystä ^^
JE Grumpy cat pehmo (jolla T-paita jossa lukee "Good morning / no such thing.") sekä Harleyltä ja Deekoolta lankaa ja "Kiroileva siili" tyynyliina. Porukoilta uusi tyyny, suklaarasia, "Hanabi" ja "CV" lautapelit ja pussillinen chilipähkinöitä.
Itelle olin ostanut pari peliä ja kirjan, Näkijät.
Välipäivinä on tullut pelatua Kingdom Heartsia. Ursulan sain vihdoin voitettua (apinan raivolla) ja uuteen maailmaan siirrytty. Halloween Town <3... Taitaa mennä hetki ennen kuin maltan korkata One Piecen PS3 pelin... Mut enivei.
Kinkua on vielä noin kolmasosa, tursuaapi pikkuhiljaa korvista.
Käytiin haudoillakin sitte kuiteski, komia oli yö. Tähdet ja hieno kuunsirppi näkyi, mutta se perkuleen kylmä tuuli tuli paksummankin takin läpi.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
torstai 18. joulukuuta 2014
ookamin jouluperinteet
Joulu jolkottelee lähemmäs, joululahjat minun osaltani ostettu ja joulukortit lähetetty, tilillekkin jäi jopa rahaa. (Feikki) joulukuusta ei tänäkään vuonna laiteta ettei Islalle käy riehuessa vahinkoa.
Vanhetessa huomaa sen, että lahjamäärät pienenee mutta korreloivasti lahjojen arvo (ostetettaessa) kasvaa. Emännälle (tai no, oikeesti meille molemmille) tuli ostettua lahjaksi Bonesin ykkös ja kakkoskausi sekä iso suklaarasia. (Hss), Isännälle ristikkolehtiä ja lakua. Harley ja Deekoo lähtivät jouluksi & uudeksi vuodeksi kotipaikkakunnalleen, JE lupasi tlla käväisemään joululoman aikana joten kovin yksinäistä ei voi tulla, kiitos facen.
Jokavuotisiin jouluperinteisiin kuuluu omalta kohdalta piparien ja muiden herkkujen leipomisen lisäksi:
-Sinappihunnun laitto joulukinkulle puolenyön jälkeen.
-Herääminen Joulupukin kuumaan linjaan. (Mukavaa taustamelua pelatessa DS:llä ja odotellessa piirrettyjä)
-Joulupukki ja noitarumu & Lumiukko <3<3<3
-jouluruokailu
-Lahjojen avaus
-joulusauna.
Ei-niin-jokavuotinen perinne on kaydä hautausmaalla ennen saunaa viemässä kynntilä Vaarille, sedälle ja maamalle... Tänä vuonna on varmaan pakko viedä kynttilä Pepillekkin...
Joulunjäkeinen kinkku- ja suklaa ähky ei kyllä yhtään houkuta, mutta en valita. En niin kaukan kun vaaleaa glögiä riittää *hrrr*
Ookami kiittää, kuittaa ja toivottaa hyvää joulua <3
Vanhetessa huomaa sen, että lahjamäärät pienenee mutta korreloivasti lahjojen arvo (ostetettaessa) kasvaa. Emännälle (tai no, oikeesti meille molemmille) tuli ostettua lahjaksi Bonesin ykkös ja kakkoskausi sekä iso suklaarasia. (Hss), Isännälle ristikkolehtiä ja lakua. Harley ja Deekoo lähtivät jouluksi & uudeksi vuodeksi kotipaikkakunnalleen, JE lupasi tlla käväisemään joululoman aikana joten kovin yksinäistä ei voi tulla, kiitos facen.
Jokavuotisiin jouluperinteisiin kuuluu omalta kohdalta piparien ja muiden herkkujen leipomisen lisäksi:
-Sinappihunnun laitto joulukinkulle puolenyön jälkeen.
-Herääminen Joulupukin kuumaan linjaan. (Mukavaa taustamelua pelatessa DS:llä ja odotellessa piirrettyjä)
-Joulupukki ja noitarumu & Lumiukko <3<3<3
-jouluruokailu
-Lahjojen avaus
-joulusauna.
Ei-niin-jokavuotinen perinne on kaydä hautausmaalla ennen saunaa viemässä kynntilä Vaarille, sedälle ja maamalle... Tänä vuonna on varmaan pakko viedä kynttilä Pepillekkin...
Joulunjäkeinen kinkku- ja suklaa ähky ei kyllä yhtään houkuta, mutta en valita. En niin kaukan kun vaaleaa glögiä riittää *hrrr*
Ookami kiittää, kuittaa ja toivottaa hyvää joulua <3
perjantai 12. joulukuuta 2014
Ookami käy elokuvissa
Ookami käy harvoin elokuvissa (lähinnä kurjan rahatilanteen vuoksi) mutta ne onkin sitten ne harvat ja valitut mitä menen katsomaan. Deekoon ja Harleyn kanssa ollaan käyty vilkuilemassa Hobitti trilologia (<3), FF6, Thor: the dark world ja TMNT. Isännän vein katsomaan "Furyn" isänpäivän kunniaksi.
Olen enemmän sitä porukkaa joka odottaa, että leffa tulee DVD:llä alekoppaan (Hobitin vika osa tosin ostetaan heti kun se ilmestyy.... *sormet syyhyää jo* ) En tiedä kuinka outona minun leffamakua pidetään mutta leffahyllyni voi jakaa kuuteen osaan.
1: Piirretyt / Disney
"Because you'r never too old for Disney movies" Ikisuosikkeina Mulan, Leijonakuningas, Hiidenpata, Tangled ja Frozen.
2: Jackie Chan - leffat
Passiivis- agressiivista taistelua sellaisella aseella mikä vaan sattui käteen, kuka ei voisi pitää siitä? ^_^ Eniten naurattaa Kultainen medaljonki ja Around the world in 80 days.
3: Suomileffat
Eräs paheeni. Myönnän että suurin osa on silkkaa kuraa, mutta ne muutamat valitut. Katsotuin omassa hyllyssä on Napapiirin sankarit ja Jos rakastat.
4: Kiinalais / japanilais / aasialais leffat
Ovat pitkiä mutta mielenkiintoisia outoine kiemuroineen. Omasta kokoelmasta suosikki on Shaoling soccer ja Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme. Hakusessa on leffa nimeltään "When the last sword is drawn". Se tuli katsottua Joutsenossa osana kurssia ja helkutti, se oli hyvä.
5: Total comedy ja muu komiikka
Niko Kivelä, Sami Hedberg ja Ilari Johansson on tämän nurkan kulmakivet, mukana myös Robert Petterson (Roope) ja Riku Suokas.
6: Sotaleffat
Ei niin yksiselitteinen kuin luulisi. Tämä on kapoisempi kuin luulisi. Tässä on vain kaksi elokuvaa: Schindlerin lista ja Pianisti. Lisää tulee kun tulee, tähän ei ole mitään tiettyä hakusessa, mutta jos Fury ja sotahevonen joskus löytyy alekorista niin mukaan lähtee.
ookami kiittää ja kuittaa,
lauantai 6. joulukuuta 2014
Ookami sairastaa
Selvishän se miksi oikeenpuoleinen korva vaan kipuili, sattui ja kipuili vajaan parin viikon ajan. Otin itseäni niskasta kiinni ja pyysin aluksi Isäntää soittamaan terveyskeskukseen (ei korvan päälle oikein ilennyt laittaa mitään kun oli niin saakuran kipee tiistai iltana + erittäin ärsyyntynyt kun ei ole kunnolla pystyny nukkumaan pariin yöhön.). Jouduin kuitenkin lopulta itsekin puhelimeen selityksestö huolimatta. Sainkin varattua ajan vielä samalle illalle.
Vastaanotolla sitten lääkäri kyseli ensin että mitä on aiemmin tehty, lähinnä korville kun tiedostoissa näkyi vaan vuonna 2006 tehty korvahuuhtelu lukossa olle korvan vuoksi. Eihän siihen ollut mitään lisättävää kun niin harvoin niin kipeenä, että pitäisi käydä lääkärissä asti. Tohtori tarkista samalla että oliko flunssan, nielurisan tulehduksen tai poskiontelotulehdusta ennen kuin diagnoosiksi selvisi... tadaa. Korvatulehdus. Ei kaikesta huolimatta ollut ehtinyt kovin pahaksi, kun tärykalvo oli vielä terve ja korvakäytävä sopivan kostea joten pelkkien korvatippojen avulla.
Sairastan siis ensimmäistä korvatulehdusta hehkeässä 24-vuoden iässä. Tuntuu yhtä hehkeältä kun sairastin vesirokon 18-vuotiaana. Ja kummastakin taudista mielipiteeni on "Paljon melua tyhjästä." Ymmärrän kyllä että joillekkin nämä taudit iskevät rajummin, tai sitten toisilla on matalampi kipukynnys. Tuhkarokkoni meni helposti ohi, kunhan saatiin kuume laskemaan kotikonstein, vain muutama hailakka arpi jäi selkään (joka oli äidin mukaan olut täynnä rakkuloita rokon aikana.) muistoksi. Sain tämänkin taudin sairastettua täysin kotoa käsin. Ja nyt tämä ievanan korvatulehdus on vain lähinnä ärsyttävä.
Olen tähän ikään ehtiny syömään vain yhden antibiottikuurin, ja sekin oli lihaksen alaisen paiseen hoitoon. Mokoma oli onnistunut asettumaan oikean rinnan alle mikä teki olosta erittäin hankalan. Antibiootti + kipulääke auttoivat sen verran että sain nukutuksi edes vähän kun joka asento oli epämukava.lääke myös vauditti paiseen kehitystä sen verran, että se puhkesi 3 päivää kuurin aloittamisen jälkeen lääkärin ennustaman viikon sijaan. Söin kuitenkin kuurin kiltisti loppuun vaikka lääke oli erittäin epäkäytännöllisen muotoinen nieltäväksi.
Näitä lukuunottamatta tautihistoria onkin vain vuosittainen flunssa & kuume sekä silloin tällöin sairastettu mahatauti. Ja arvatkaapa oliko kuntotestit ala- ja ylä asteella juuri silloin, kun 90% oppilaista oli flunssa? >-->...
Ookami kiittää ja kuittaa....
tiistai 2. joulukuuta 2014
Ookami lukee sarjakuvaa : Persepolis
Kah, hyvvee joulukuun alkua.
Ja onnea kaikille sateenkaari-ihmisille, Suomen päättäjät teki kerrankin jotain oikein. :3
Huomasin lukiessani paria (sarjis)blogia että porukat ovat esitellet haasteenomaisesti vähemmän luettuja sarjakuvia. Tartuin siis haasteeseen ja luin Marjane Satrapin "Persepolis" teoksen ja sen jatko osan, "Persepolis 2", Suomen julkaisuvuodet ovat 2004 ja 2007. Kyseessä on tarkahko kuvaus Satrapin elämästä Iranilaisena.
Ensimmäinen osa kertoo Iranin vuosista, mistä hänet lähetettiin Itävaltaan 14- vuotiaana. Toinen osa kertoo Satrapin aikuiselämästä, väliaikaisesta paluusta kotiin ja lyhyestä avioliitosta ennen Pariisiin lähtöä.
Piirrosjälki on huoletonta ja kerronta sujuvaa. Välillä on liikaa tekstiä / ruutu, mutta onpahan sentään asiaa. Aihe on vakava, joten mikään hyvänolon kirja tämä ei ole. Siitä huolimatta Persepolis saa jatko-osineen pysyvän paikan kirjahyllystäni ja suosittelen sitä kaamos-ajan lukemiseksi. Jälkikäteen tosin kannattaa varata jotain kevyempää luettavaa lähettyville.
(Hitsi kun oli vaikeaa keksiä mitä kertoo ilman että spoilaa liikaa...)
Ookami kiittää, kuittaa ja tarjoaa glögiä ~
tiistai 25. marraskuuta 2014
Ookami vierailee Louella
Ookamin viikonloppu Louella
Vietinpä viime viikonlopun poissa kotoa, Louella Darialin ja Deekoon luona. Hauskaa oli, tietekin, ja Maanantaina käytiin hakemassa Sonatan kirja & nimmarit oikein omistuskirjoituksella :D.
Perjantai ilta meni asettumisessa, pelaamisessa (kokeiltiin Rappa Kaljaa mutta koska ei saatu selkoa säännöistä pelattiin hiukanomalla tavallamme...) , syötiin uunipitsa (joka oli yllättävän hyvä) ja katottiin tv:tä. Hilauduttiin sänkyyn joskus puol kahden aikoihin.
Lauantaina sit katottiin kaikki Transformers- leffat kunhan onliin puolenpäivän jälkeen herätty. Oli kyl hyvät, tykästyin entistä enemmän Bumlebeehen ja Ratchettiin, uutena ihastumisena Drift... <3 Jäi kyllä sellainen fiilis nelosesta että ois tulossa viideskin leffa. Sit pelattiin pari erää ' go fishiä ' ja Bakaria. Leffojen aikana syötiin yksi metripitsa ja juustonaksu pussi kolmeen pekkaan. Sänkyyn hilauduttiin vasta puoli seiskan aikoihin...aamulla.
Sunnuntaina heräiltiin puolen päivän aikoihin ja oleiltiin koneella ja katottiin Ace Venturat ja pelattiin Carcassonnea. Tällä kertaa petiin jo kahdentoista aikoihin koska tytöillä oli koulua maanantaina.
Maanantaipäivän vietin yksikseni asuntolan puolella. Kulutin aikaa lukien ja ristikkoa täyttäen, tv oli taustameluna. Ensin tosin siivosin sen huoneen missä olin yöpynyt ja pakkasin vähät tavarani.
Kahden jälkeen sit lähdettiin kohti kirjakauppaa, missä Sonatan kirjan sai alennuksella ja vieläpä sai pyytää bändin jäseniltä (ketkä paikalla nyt oli) nimmarit. Sinne meni lähes kolmekymppiä, mutta se oli sen arvoista :P
Sain myös viimein luettua loppuun Terry Pratchettin " Pyramids" kirjan ja aloitettua "Velhous verissä". Tiedän lukevani näitä sekalaisessa järjestyksessä mutta aloitin Pyramids-kirjan ennen kuin omistin 'Velhous verissä' kirjan. Pyramids oli aivan odotetun hyvä, taattua Parchettiä. :)
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Vietinpä viime viikonlopun poissa kotoa, Louella Darialin ja Deekoon luona. Hauskaa oli, tietekin, ja Maanantaina käytiin hakemassa Sonatan kirja & nimmarit oikein omistuskirjoituksella :D.
Perjantai ilta meni asettumisessa, pelaamisessa (kokeiltiin Rappa Kaljaa mutta koska ei saatu selkoa säännöistä pelattiin hiukanomalla tavallamme...) , syötiin uunipitsa (joka oli yllättävän hyvä) ja katottiin tv:tä. Hilauduttiin sänkyyn joskus puol kahden aikoihin.
Lauantaina sit katottiin kaikki Transformers- leffat kunhan onliin puolenpäivän jälkeen herätty. Oli kyl hyvät, tykästyin entistä enemmän Bumlebeehen ja Ratchettiin, uutena ihastumisena Drift... <3 Jäi kyllä sellainen fiilis nelosesta että ois tulossa viideskin leffa. Sit pelattiin pari erää ' go fishiä ' ja Bakaria. Leffojen aikana syötiin yksi metripitsa ja juustonaksu pussi kolmeen pekkaan. Sänkyyn hilauduttiin vasta puoli seiskan aikoihin...aamulla.
Sunnuntaina heräiltiin puolen päivän aikoihin ja oleiltiin koneella ja katottiin Ace Venturat ja pelattiin Carcassonnea. Tällä kertaa petiin jo kahdentoista aikoihin koska tytöillä oli koulua maanantaina.
Maanantaipäivän vietin yksikseni asuntolan puolella. Kulutin aikaa lukien ja ristikkoa täyttäen, tv oli taustameluna. Ensin tosin siivosin sen huoneen missä olin yöpynyt ja pakkasin vähät tavarani.
Kahden jälkeen sit lähdettiin kohti kirjakauppaa, missä Sonatan kirjan sai alennuksella ja vieläpä sai pyytää bändin jäseniltä (ketkä paikalla nyt oli) nimmarit. Sinne meni lähes kolmekymppiä, mutta se oli sen arvoista :P
Sain myös viimein luettua loppuun Terry Pratchettin " Pyramids" kirjan ja aloitettua "Velhous verissä". Tiedän lukevani näitä sekalaisessa järjestyksessä mutta aloitin Pyramids-kirjan ennen kuin omistin 'Velhous verissä' kirjan. Pyramids oli aivan odotetun hyvä, taattua Parchettiä. :)
Ookami kiittää ja kuittaa ~
torstai 20. marraskuuta 2014
Ookami on ateisti
Täytyy kyllä myöntää etten tästä meinannut sen kummemmin täällä avautua, mutta nyt tämä Räsäsen viimeisin möläytys sai sen verran veren kiehumaan että oksat pois. Varoitan jo nyt; jos olette herkkänahkaisia, älkää lukeko. Piste.
Aloitetaanpa ihan alusta; Minua ei ole vauvana kastettu, mutta kävin silti koulun uskontotunneilla koko peruskoulun ja lukion ajan. Otin aikuiskasteen ripari ikäisenä, ettei rippikoulu vaan olisi jäänyt vain sitä vaille valmiiksi. Ala-asteella uskontotunneillä käytiin lähinna läpi raamatun tarinoita, jotka oli muokattu raamattutekstistä helpposelkoisemmiksi.
Suhtaudun niihin (ja koko raamattuun) edelleenkin fiktiivisenä teoksena. Olen myös seurannut tämän "Tahdon 2013" kamppanjan tiimoilta keskusteluja puolesta ja vastaan. (Itse olen, kuten jo aikaisemmin maininnut, täysin sukupuolineutraalin avio oikeuden puolella.) Suurin virhe on sekoittaa politiikka ja uskonto, sillä se saa näemmä kukkahattutädit (ja sedät) päästelemään aikamoisia sammakoita suustaan.
Tämän uutisen luettuani Iltasanomista: "Tyrmäys Päivi Räsäsen väitteelle - "Ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä"" päätin sanoa seurakunnalleni "Kiitos ja näkemiin" ja täytin ero ilmoituksen netissä.
En nyt väitä olevani minkään alan asiantuntija, mutta seuraavaksi selostan omia tulkintojani sekä pariin raamatun tekstiin että YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.
Käsitellään ensin tämä YK:n ihmisoikeuksien 16 artikla, johon Räsänen vetosi. Se kuuluu näin:
16. artikla.
Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
Suhteellisen selkeästi sanottu, vai mitä? Silti Räsänen onnistui menemään tässä metsään. Myönnetään, että ensimmäisessä kohdassa mainitaan "mies ja nainen", mutta siinä ei täsmennetä, että avioliiton pitäisi olla miehen ja naisen välillä. Todettiin vain, että kummallakin sukupuolella on täysi-ikäisenä oikeus solmia avioliitto.
Sitten siihen mehukkaampaan asiaan; raamatun teksteihin jotka kieltävät samaa sukupuolta olevien suhteen... hupsista, eihän sellaisia edes ole! Räsänen ja kumppanit vaan repivät heidän tarkoitukseensa sopivia pätkiä pois asiayhteydestä niin että katkelma yhden äkin ajaakin heidän asiaansa.
Mutta käsitelläänpä muutama ihan tilantäytteeksi:
1 Kor 7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Room 7:1-3: Vai ettekö tiedä, veljet-minä puhun lain tunteville-että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Mistäs tässä aloittaisi? Mainitaan aviomies ja vaimo, sen verran olen samaa mieltä. Mutta; näissä ei tähdennetä että aviomies olisi mies, tai että vaimo olisi nainen.
Taitaa moni näihinkin teksteihin tukeutuva tarvita silmälaseja, jos pitää näitä kieltävinä kohtina tasapuoliseen avioliitto lakiin.
3 Moos 18: Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.
Tämäkään ei ole niin vedenpitävä, miltä aluksi näyttää... ellei sitten miehen anatomia ole muuttunut sitten 'ihmisen biologia' kurssin...tai seksivalistuksen.
Kaikista teksteistä, jutuista puolesta ja vastaan kuitenkin tämä lausahdus nostattaa eniten niskakarvoja pystyyn:
"Homoseksuaali voi eheytyä ja parantua"
Siis mitä? Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, se ei ole tarttuvaa (niinkuin moni foobikko tuntuu luulevan), joten ei ole tarvetta "eheytyä ja parantua".
Muistan, että Joutseno vuoden aikana ollut kristillisten kamppanja toi esiin videon, missä nainen väitti että "Parannuin lesbosuhteesta raamatun avulla." ...Ei jumanvita sentään.
Ensinnäkin, se ei ole sairaus.
Toiseksi, raamattu on kirja. Se ei paranna mitään. Satuttaa se toki voi jos onnistut pudottamaan sen päähäsi tai varpaille. Tai onnistut toheloimaan itsellesi paperihaavan sormeen. Tai jos opus sattuu syttymään tuleen ja kärvähdät sen mukana... *syvä hengitys... ja eteenpäin asiassa.*
Ja nyt teille uskontohihhuleille: Jos todella on olemassa tälläinen ylivertainen, rauhaa rakastava, anteeksi antava jumala joka suojelee eritoten lapsia niin:
-Miksi on sotia?
-miksi on nälänhätää?
-miksi on tappavia sairauksia?
-miksi on luonnonmullistuksia?
-miksi on lapsityövoimaa?
Jos olisikin olemassa raamatun kuvailema yliolento, niin maailmassa ei olisi noita edellä mainitsemiani asioita. Maailma on julma paikka, missä heikkotahtoisimmat jyrätään armottomasti, paljompa siihen on yksi muka niin maaginen opus auttanut.
Olen myös huomannut, että nämä tasapuolisen avioliiton vastustajat käyttävät tätäkin varsin useasti:
Jos tasapuolinen avio oikeus toteutuu, he saavat myös adoptio-oikeuden.
Entä sitten? Maailmassa on orpokodit tupaten täynnä, osa orvoista asuu jopa kadulla kun orpokodeissa ei ole tilaa, joten mikä estää?
Mm. perussuomalaisten... anteeksi; siis persujen mukaan :
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin."
Totta on. Mutta tuskin lapsi pahastuu, jos hän pääsee kahden rakastavan ihmisen luo ahtaasta orpokodista asumaan kahden miehen tai kahden naisen luo. Olen jo varmaan monessa paikassa tätä sanonut että kaksi hyvää isää tai kaksi hyvää äitiä on parempi kuin huono isä ja/ tai huono äiti.
Ja itse olen huomannut, että lapset ovat (aiakin suurin osa) paljon avaramielisempiä kuin monet aikuiset. Toivottavasti pysyvätkin sellaisina kasvaessaan.
Noh, tämän enempää sanottavaa tähän asiaan ei tältä erää ole,joten...
Ookami kiittää, kuittaa ja odottaa parempaa tulevaisuutta ~
Ai niin joo, Apuna kätetyt linkit ( jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan) :
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288776585450.html
http://www.kotipetripaavola.com/Homoseksuaalisuus_Raamatun_valossa.html
Aloitetaanpa ihan alusta; Minua ei ole vauvana kastettu, mutta kävin silti koulun uskontotunneilla koko peruskoulun ja lukion ajan. Otin aikuiskasteen ripari ikäisenä, ettei rippikoulu vaan olisi jäänyt vain sitä vaille valmiiksi. Ala-asteella uskontotunneillä käytiin lähinna läpi raamatun tarinoita, jotka oli muokattu raamattutekstistä helpposelkoisemmiksi.
Suhtaudun niihin (ja koko raamattuun) edelleenkin fiktiivisenä teoksena. Olen myös seurannut tämän "Tahdon 2013" kamppanjan tiimoilta keskusteluja puolesta ja vastaan. (Itse olen, kuten jo aikaisemmin maininnut, täysin sukupuolineutraalin avio oikeuden puolella.) Suurin virhe on sekoittaa politiikka ja uskonto, sillä se saa näemmä kukkahattutädit (ja sedät) päästelemään aikamoisia sammakoita suustaan.
Tämän uutisen luettuani Iltasanomista: "Tyrmäys Päivi Räsäsen väitteelle - "Ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä"" päätin sanoa seurakunnalleni "Kiitos ja näkemiin" ja täytin ero ilmoituksen netissä.
En nyt väitä olevani minkään alan asiantuntija, mutta seuraavaksi selostan omia tulkintojani sekä pariin raamatun tekstiin että YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.
Käsitellään ensin tämä YK:n ihmisoikeuksien 16 artikla, johon Räsänen vetosi. Se kuuluu näin:
16. artikla.
Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
Suhteellisen selkeästi sanottu, vai mitä? Silti Räsänen onnistui menemään tässä metsään. Myönnetään, että ensimmäisessä kohdassa mainitaan "mies ja nainen", mutta siinä ei täsmennetä, että avioliiton pitäisi olla miehen ja naisen välillä. Todettiin vain, että kummallakin sukupuolella on täysi-ikäisenä oikeus solmia avioliitto.
Sitten siihen mehukkaampaan asiaan; raamatun teksteihin jotka kieltävät samaa sukupuolta olevien suhteen... hupsista, eihän sellaisia edes ole! Räsänen ja kumppanit vaan repivät heidän tarkoitukseensa sopivia pätkiä pois asiayhteydestä niin että katkelma yhden äkin ajaakin heidän asiaansa.
Mutta käsitelläänpä muutama ihan tilantäytteeksi:
1 Kor 7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
Room 7:1-3: Vai ettekö tiedä, veljet-minä puhun lain tunteville-että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
Mistäs tässä aloittaisi? Mainitaan aviomies ja vaimo, sen verran olen samaa mieltä. Mutta; näissä ei tähdennetä että aviomies olisi mies, tai että vaimo olisi nainen.
Taitaa moni näihinkin teksteihin tukeutuva tarvita silmälaseja, jos pitää näitä kieltävinä kohtina tasapuoliseen avioliitto lakiin.
3 Moos 18: Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.
Tämäkään ei ole niin vedenpitävä, miltä aluksi näyttää... ellei sitten miehen anatomia ole muuttunut sitten 'ihmisen biologia' kurssin...tai seksivalistuksen.
Kaikista teksteistä, jutuista puolesta ja vastaan kuitenkin tämä lausahdus nostattaa eniten niskakarvoja pystyyn:
"Homoseksuaali voi eheytyä ja parantua"
Siis mitä? Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, se ei ole tarttuvaa (niinkuin moni foobikko tuntuu luulevan), joten ei ole tarvetta "eheytyä ja parantua".
Muistan, että Joutseno vuoden aikana ollut kristillisten kamppanja toi esiin videon, missä nainen väitti että "Parannuin lesbosuhteesta raamatun avulla." ...Ei jumanvita sentään.
Ensinnäkin, se ei ole sairaus.
Toiseksi, raamattu on kirja. Se ei paranna mitään. Satuttaa se toki voi jos onnistut pudottamaan sen päähäsi tai varpaille. Tai onnistut toheloimaan itsellesi paperihaavan sormeen. Tai jos opus sattuu syttymään tuleen ja kärvähdät sen mukana... *syvä hengitys... ja eteenpäin asiassa.*
Ja nyt teille uskontohihhuleille: Jos todella on olemassa tälläinen ylivertainen, rauhaa rakastava, anteeksi antava jumala joka suojelee eritoten lapsia niin:
-Miksi on sotia?
-miksi on nälänhätää?
-miksi on tappavia sairauksia?
-miksi on luonnonmullistuksia?
-miksi on lapsityövoimaa?
Jos olisikin olemassa raamatun kuvailema yliolento, niin maailmassa ei olisi noita edellä mainitsemiani asioita. Maailma on julma paikka, missä heikkotahtoisimmat jyrätään armottomasti, paljompa siihen on yksi muka niin maaginen opus auttanut.
Olen myös huomannut, että nämä tasapuolisen avioliiton vastustajat käyttävät tätäkin varsin useasti:
Jos tasapuolinen avio oikeus toteutuu, he saavat myös adoptio-oikeuden.
Entä sitten? Maailmassa on orpokodit tupaten täynnä, osa orvoista asuu jopa kadulla kun orpokodeissa ei ole tilaa, joten mikä estää?
Mm. perussuomalaisten... anteeksi; siis persujen mukaan :
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin."
Totta on. Mutta tuskin lapsi pahastuu, jos hän pääsee kahden rakastavan ihmisen luo ahtaasta orpokodista asumaan kahden miehen tai kahden naisen luo. Olen jo varmaan monessa paikassa tätä sanonut että kaksi hyvää isää tai kaksi hyvää äitiä on parempi kuin huono isä ja/ tai huono äiti.
Ja itse olen huomannut, että lapset ovat (aiakin suurin osa) paljon avaramielisempiä kuin monet aikuiset. Toivottavasti pysyvätkin sellaisina kasvaessaan.
Noh, tämän enempää sanottavaa tähän asiaan ei tältä erää ole,joten...
Ookami kiittää, kuittaa ja odottaa parempaa tulevaisuutta ~
Ai niin joo, Apuna kätetyt linkit ( jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan) :
http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288776585450.html
http://www.kotipetripaavola.com/Homoseksuaalisuus_Raamatun_valossa.html
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Ookami odottelee talvea
Jep, kuulit oikein. Pidän Talvesta. En varsinaisesti pidä kylmästä, mutta pimeä, kajastava kuu tähtineen, revontulet ja paksu lumipeite sopivat minulle paljon paremmin kuin kesä. (eikä tule unohtaa joulua :3) Talven öiden pimeys sopii Ookamin pirtaan ja valkoinen maa antaa kivan kontrastin. Mutta nämä arvaamattomat syyskelit tuntuvat vievän kaiken ilon talven odottamisesta...
Kolmasti on satanut lunta, mutta aina on sulanut pois, jättäen ikävät peilijäät tilalle. Pihalla pyörivät jänikset ja siilit ovat kanssa tästä ihan sekaisin, Jänikset ehtiv't jo vaihtaa talviturkin ensimmäisen lumisateen aikoihin, mutta nyt maa on jo kolmatta kertaa paljaana ja siilien talvehtiminen taitaa kusta aika pahasti. Muuttolinnut sentään lähtivät tältä perältä ajoissa.
Myös Isla tuntuu nauttivat talvesta. Se ihan hinkuu käydä parvekkeella nyt kun ilmat on viilenneet ja ne hassut lumikinokset mitä silloin tuli parvekkeelle saivat kissin ihan sekaisin. Siellä se piehtaroi parvekkeen nurkassa olevassa lumikasassa. Islan kasvukin tuntuu nyt pysähtyneen, kun viime kuun puolella tuli 1 vuosi täyteen, nyt täytyy vaan olla tarkkana ettei ala kasvaa leveyssuunnassa. Vieläkin tulee huomaamattaan verrattua Islan touhuja seuratessa, mitä Peppi teki saman ikäisenä...
Emännän työtilannekkin korjaantuu talvella edes vähän. Hyvä niin, muuten olisi ankea joulu. Minun ja isännän työtilanne on pysynyt samana. Tiedän kylä että pääkaupunki seudulla olisi jonkin verran eemmän työmahdollisuuksia, mutta ei sinne nyt noin vain mennä. Kolme asiaa pysäyttää tämän toteutumisen:
- millä helkutan rahalla miä menisin työhaastatteluun? Ja mahdollisesti turhaan?
- jos työpaikka sattuukin heltiämään, ei sinne kannata lyhyen palkkauksen ajaksi muuttaa. (Alueen vuokrahinnat hirvittää)
- jos sattuukin pidempi pesti, niin on tolkuton matka mennä Oulun pääsykokeisiin taas toukokuun aikana
- ja viimeiseksi mutta ehkä tärkein: En viihdy suurkaupungin vilskeessä. Hesa/ Vantaa alkaa ahdistamaan jo lyhyen mummolavierailun jälkeen. Oulu on sopivan kokoinen ^^
Onneksi työkkäri on (toistaiseksi) ollut ymmärtäväinen tämän asian suhteen. Tähän mennessä 'omalla alueella' on ollut vain yksi työpaikka, mikä edes vähän sivusi koulutusta. Laitoin työhakemuksen, mutta enpä ole kuullut takaisin. Ja olin sen takia hieman vaikeuksissa työkkärin/kelan kanssa. Piti tiettyyn päivämäärään mennessä ilmoittaa tuloksista, mutta (tyhmänä) jäin odottelemaan vastausta ja deadline meni. Nyt tiedän sitten laittaa "ei tärpännyt" vaikka en olisikaan kuullut mitään työpaikalta ilmoituspäivään mennessä, vaikka tyhmältä tuntuukin.
Olen kuitekin yrittänyt pitää itseäni kiireisenä työttömyydestä huolimatta: pelaan, askartelen ja luen paljon. Kävelyllä käyn muutaman kerran viikkoon mikäli kelit sen sallii. Pelaan edelleen varsin innolla Kingdom heartsia, mutta olen nyt jumissa Atlanticassa, noh keräilen expaa ja yritän sitten vasta voittaa ursulan (ja padan) Askartelu jäi vähäksi aikaa koska ranne kipeytyi ikävästi...
Ookami kiittää, kumartaa ja odottelee talvisempia kelejä...
Kolmasti on satanut lunta, mutta aina on sulanut pois, jättäen ikävät peilijäät tilalle. Pihalla pyörivät jänikset ja siilit ovat kanssa tästä ihan sekaisin, Jänikset ehtiv't jo vaihtaa talviturkin ensimmäisen lumisateen aikoihin, mutta nyt maa on jo kolmatta kertaa paljaana ja siilien talvehtiminen taitaa kusta aika pahasti. Muuttolinnut sentään lähtivät tältä perältä ajoissa.
Myös Isla tuntuu nauttivat talvesta. Se ihan hinkuu käydä parvekkeella nyt kun ilmat on viilenneet ja ne hassut lumikinokset mitä silloin tuli parvekkeelle saivat kissin ihan sekaisin. Siellä se piehtaroi parvekkeen nurkassa olevassa lumikasassa. Islan kasvukin tuntuu nyt pysähtyneen, kun viime kuun puolella tuli 1 vuosi täyteen, nyt täytyy vaan olla tarkkana ettei ala kasvaa leveyssuunnassa. Vieläkin tulee huomaamattaan verrattua Islan touhuja seuratessa, mitä Peppi teki saman ikäisenä...
Emännän työtilannekkin korjaantuu talvella edes vähän. Hyvä niin, muuten olisi ankea joulu. Minun ja isännän työtilanne on pysynyt samana. Tiedän kylä että pääkaupunki seudulla olisi jonkin verran eemmän työmahdollisuuksia, mutta ei sinne nyt noin vain mennä. Kolme asiaa pysäyttää tämän toteutumisen:
- millä helkutan rahalla miä menisin työhaastatteluun? Ja mahdollisesti turhaan?
- jos työpaikka sattuukin heltiämään, ei sinne kannata lyhyen palkkauksen ajaksi muuttaa. (Alueen vuokrahinnat hirvittää)
- jos sattuukin pidempi pesti, niin on tolkuton matka mennä Oulun pääsykokeisiin taas toukokuun aikana
- ja viimeiseksi mutta ehkä tärkein: En viihdy suurkaupungin vilskeessä. Hesa/ Vantaa alkaa ahdistamaan jo lyhyen mummolavierailun jälkeen. Oulu on sopivan kokoinen ^^
Onneksi työkkäri on (toistaiseksi) ollut ymmärtäväinen tämän asian suhteen. Tähän mennessä 'omalla alueella' on ollut vain yksi työpaikka, mikä edes vähän sivusi koulutusta. Laitoin työhakemuksen, mutta enpä ole kuullut takaisin. Ja olin sen takia hieman vaikeuksissa työkkärin/kelan kanssa. Piti tiettyyn päivämäärään mennessä ilmoittaa tuloksista, mutta (tyhmänä) jäin odottelemaan vastausta ja deadline meni. Nyt tiedän sitten laittaa "ei tärpännyt" vaikka en olisikaan kuullut mitään työpaikalta ilmoituspäivään mennessä, vaikka tyhmältä tuntuukin.
Olen kuitekin yrittänyt pitää itseäni kiireisenä työttömyydestä huolimatta: pelaan, askartelen ja luen paljon. Kävelyllä käyn muutaman kerran viikkoon mikäli kelit sen sallii. Pelaan edelleen varsin innolla Kingdom heartsia, mutta olen nyt jumissa Atlanticassa, noh keräilen expaa ja yritän sitten vasta voittaa ursulan (ja padan) Askartelu jäi vähäksi aikaa koska ranne kipeytyi ikävästi...
Ookami kiittää, kumartaa ja odottelee talvisempia kelejä...
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Ookami pelaa: Kingdom Hearts
Tämä pelisarja on nykäissyt minut kirjaimellisesti mukaansa, nintendo DS:sän Kingdom hearts 358 / 2 days - pelistä se lähti. Sen jälkeen seurasi Kingdom hearts: Remix ja Dreamdrop distance. Kaikki näistä on tosin viel pahasti kesken.... ^^'. Tämän jälkeen honasin Fantasiapelien myytipisteellä conissa Sarjakuvaversiot. <3 Tällä hetkellä hyllyssä on 358/2 osat 1 ja 2 sekä kingdom hearts 2: osa 1. (muita odotellessa...ja ylimääräistä rahaa...). Toissapäivänä löysin jonon jatkeeksi Kingdom hearts 1,5 remix:sin playstation kolmoselle...^^.
Koko pelisarjassa suosikkini on Axel, koska vaikutti niin hyvikseltä 358/2:ssa, ainakin siihen asti mihin olen pelannu.
Muttah... muita asioia sitten:
Beetle: Odottaa maalausta (vieläkin)
Konttisukka: Ensimmäisen sukan varsi melkein valmis.
Tulipahan myös katottua Nenäpäivä konsertti, mikä takia ' Vain elämää ' - päätösjakso jäi perjantaina väliin... uusintana sitten. Nenäpäivä konsertti oli aika matalalentoinen, mutta oli viihdyttävää nähdä kun Esko Valtaojalta lähti parta. :D (Olenko ainoo jonka mielestä se näyttää aivan Kekkoselta ajellulla naamalla?)
Joskus ylä-asteella / lukiossa herran nähny livenä kun oli tiedeviikon kunniavieras/ puhuja yhtenä vuotena.
On myös hienoa nähdä, vaikka suomessa menee raha-asiat miten menee (itse kullakin), niin silti saadaan kasaan reilu pari miljoonaa hyväntekeväisyyteen. Itsellä ei ole varaa soittaa / laittaa tekstiviestiä mutta aina nenäpäivän, nälkäpäivän tai veteraanien keräislippaan nähdessäni tyhjennän taskusta pikkuhilut kuljeksimasta.
ookami kiittää, kuittaa ja antaa keksin ~
tiistai 28. lokakuuta 2014
Ookami askartelee....
Tällä hetkellä työn alla on VW Beetle 1200 ja konttisukat. Beetle maalausta vaille valmis ja sukat on melkein alkutekijöissä. Näiden kahden lisäksi ei ole oikein sattunut mitään ihmeempää perinteisten peli iltojen lisäksi joten nyt tähän loppuun vähän tilantäytettä:
Ookami Tykkää TOP 5: Vaapaa ajan tappo:
1) Pelaaminen
- joko konsoli tai pöytä/lautapeli, kumpikin käy. Yksinäisenä muksuna pwlikonsoleita on kulutettu paljon ahkerammin kuin muita peljä. Oneksi nyt on pari tyyppiä,
joiden kassa pelata kortti / lautapelejä. Konsoleista suosikit ovat Nintendo DS ja Playsation 3. 3DS:llä minulla ei vielä ole niin paljon pelejä, joten en siitä osaa
vielä sanoa paljoa mitään. Ja nurkissa lojuu oikutteleva pleikkari ykkönen. Toimii kyllä mutta sen kanssa on kauhee säätäminen että sillä pelaan vain harvoin.
2) Lukeminen
- Aikaisemmista postauksista lienee jo selvinnyt etä luen paljon fantasiaa ja sarjakuvia/mangaa.
3) Käsityöt
- kutominen/virkkaaminen jäänyt vähälle yli liikkuvan ranteen takia, muuten sujuu hyvin. Pienoismalleja väsään harvakseltaan. Ennen Beetleä olen koonnut Finnairin
lentokoneen ja lentotuki aluksen. Ompelukoneet eivät minusta paljoa pidä, mutta neula ja lanka on toistaiseksi riittänyt vaateiden korjaamiseen / tuunaamiseen.
4) Musiikin kuuntelu
- Oikeastaan mikä tahansa menee, kunha ei ole IDOLS- julkimoita. -__- + Muuten uskon että jokaisella laulajalla / bändillä on vähintäänkin yksi hyvä kipale. Lähimpänä
sydäntä on Sonata, Apulanta ja Pink. (Kuunteluvinkkejä saa heitellä! kommentteihin!)
5) Elokuvat
Näissäkin mennään fantasia meiningillä. Tosin olen viime aikoina hurahtanut MARVEL ja transformers leffoihin. (Kiitos Deekoon ja Harleyn) Myös Disney ja Chibli on nannaa... :3
Ookami kiittää ja kuittaa.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Ookami ja uusi perheenjäsen...
... Eli pleikkari 3. ( täh? Mikä muukaan se olisi ollut? T3T)
Kukkaro kärsi hieman, mutta löytyi sen verran halvalla vieruskaupungin citymarketista että en päästänyt tilaisuutta tassuistani. Mukana tuli Singstar suomihitit ja kaksi mikkiä. Lisäksi löyson toisen kaupan alelaarista Sly Cooperin ja "Naruto ultimate ninja Storm: Generations" ja "Naruto, ultimate Ninja 3" sen.
Generations oli pikkuinen pettymys kun siihen on vain kerätty 1 ja 2 päätappelut, ei koko pelejä. Mutta kyllä sitä nyt jonkun aikaa hakkaa ja odottelee milloin saan säästettyä niihin
kahteen ensimmäiseen osaan rahat. Puolenkuun peleistä saattaisi löytyäkki jo, mutta nyt onpi säästölistalla pari muuta juttua ennen niitä.
Mutta muuten pleikkari kolmonen on erittäin hyvä pelikonsoli, ainakin näin parin pelin pohjalta, tattienkaan kanssa pelaaminen ei ole yhtä ikävää kuin ps 1: sessä.
Tähän väliin on myös mahtunut sarjakuva päivät. Odotin paljon enemmän taidekujalta (esimerkiksi fantasiapelien läsnäoloa, mutku ei...) joten rahat säästyi sen osalta. Muuten oli mukava viettää pari tuntia hengenheimolaisten seurassa, harmaasta säästä huolimatta.
Ja tällä hetkellä rahallinen tilanne laumassani on muutenkin vaikea; Emännän työt olivat puolittuneet jo kauan sitten ja opimme juuri ja juuri selviämään sillä mitä hän sai, minun ja isännän tukien lisäksi. Viime viikolla emäntä sai lapun kouraansa missä ilmoitettiin _mahdollisesta 4-8 viikon lomautuksesta_. hel-ve-tin hienoa.
Sinänsä kiitollinen että annetaan jonkinlainen varoitus että "tämmöistä saattaa sitten tapahtua lähitulevaisuudessa ihan vaan ettei tule sen suurempana yllätyksenä".
Ja ei, liitosta ei heru apua, koska emäntä tekee töitä kotonaan. "Ei voida valvoa työtunteja" Tulee vastaus tuen kieltävän laupun ohella. Kyllä sen nyt näkee että onko niitä töitä tehty kotoa käsin jos/kun tilaukset ei täyty. Lisäksi emäntä tekee viikonloppuja myös, jotta maanataina/tiistaina lähtevä tilaus saataisiin täyteen, vaikka mitään pakkoa ei olisi sitäkään tehdä.
Tämähän tietenkin nostaa kummasti minun halukkuutta löytää töitä mutta ei, tilanne ei ole paratunut sitten edellisen työvoimapolitiikkaan liittyvän blogipäivityksen. Täytyy vain pitää sormet ristissä että tuota lomautusta ei toteuteta, tai jos toteutetaan niin se on vain tuon neljä viikkoa.
Ookami kiittää ja kuittaa...
Kukkaro kärsi hieman, mutta löytyi sen verran halvalla vieruskaupungin citymarketista että en päästänyt tilaisuutta tassuistani. Mukana tuli Singstar suomihitit ja kaksi mikkiä. Lisäksi löyson toisen kaupan alelaarista Sly Cooperin ja "Naruto ultimate ninja Storm: Generations" ja "Naruto, ultimate Ninja 3" sen.
Generations oli pikkuinen pettymys kun siihen on vain kerätty 1 ja 2 päätappelut, ei koko pelejä. Mutta kyllä sitä nyt jonkun aikaa hakkaa ja odottelee milloin saan säästettyä niihin
kahteen ensimmäiseen osaan rahat. Puolenkuun peleistä saattaisi löytyäkki jo, mutta nyt onpi säästölistalla pari muuta juttua ennen niitä.
Mutta muuten pleikkari kolmonen on erittäin hyvä pelikonsoli, ainakin näin parin pelin pohjalta, tattienkaan kanssa pelaaminen ei ole yhtä ikävää kuin ps 1: sessä.
Tähän väliin on myös mahtunut sarjakuva päivät. Odotin paljon enemmän taidekujalta (esimerkiksi fantasiapelien läsnäoloa, mutku ei...) joten rahat säästyi sen osalta. Muuten oli mukava viettää pari tuntia hengenheimolaisten seurassa, harmaasta säästä huolimatta.
Ja tällä hetkellä rahallinen tilanne laumassani on muutenkin vaikea; Emännän työt olivat puolittuneet jo kauan sitten ja opimme juuri ja juuri selviämään sillä mitä hän sai, minun ja isännän tukien lisäksi. Viime viikolla emäntä sai lapun kouraansa missä ilmoitettiin _mahdollisesta 4-8 viikon lomautuksesta_. hel-ve-tin hienoa.
Sinänsä kiitollinen että annetaan jonkinlainen varoitus että "tämmöistä saattaa sitten tapahtua lähitulevaisuudessa ihan vaan ettei tule sen suurempana yllätyksenä".
Ja ei, liitosta ei heru apua, koska emäntä tekee töitä kotonaan. "Ei voida valvoa työtunteja" Tulee vastaus tuen kieltävän laupun ohella. Kyllä sen nyt näkee että onko niitä töitä tehty kotoa käsin jos/kun tilaukset ei täyty. Lisäksi emäntä tekee viikonloppuja myös, jotta maanataina/tiistaina lähtevä tilaus saataisiin täyteen, vaikka mitään pakkoa ei olisi sitäkään tehdä.
Tämähän tietenkin nostaa kummasti minun halukkuutta löytää töitä mutta ei, tilanne ei ole paratunut sitten edellisen työvoimapolitiikkaan liittyvän blogipäivityksen. Täytyy vain pitää sormet ristissä että tuota lomautusta ei toteuteta, tai jos toteutetaan niin se on vain tuon neljä viikkoa.
Ookami kiittää ja kuittaa...
lauantai 4. lokakuuta 2014
Ookami vierailee Louella
Huh, nyt on ollut luvattoman pitkä väli tekstien välissä... Tässä välissä onkin ehtinyt sattua paljon.
Isla käväisi leikattavana ja tikitkin on jo pois. Tyttö parantui hienosti ja alkaa jo olemaan entisensä... eli terroristi.
Sain katsottua myös ' Game of Thrones ' - sarjan ykköskauden loppuun. Tykkäsin kovasti. Samoin sain vihdoin katsottua ' Tintin seikkailut ' ja ' Axterix ja Obelix ' boxit loppuun. Ahkera olen ollut.... :P
Ookami myös aloitti Transformers-korttien keräilyn (koska Bumblebee.... <3 ) ja nyt on kokoelma lähes valmis. Vaihtokortteja ollaan vaihdeltu Darialin ja Deekoon kanssa siltä osin miten toisilta on puuttunut. Siitäkin huolimatta vaihtarien kasa on iso...
Muttah. Tänään siis käytiin Louella Isännän kanssa pelailemassa. Neljän Uno erän jälkeen pidettiin tauko, sen jälkeen pääsin testaamaan Pleikkari kolmosta... ja tykästyin jälleen kerran. Pelattiin ' Naruto ultimate ninja storm ' ia ja ' Tekken 6 ' sta.
Saas nähdä milloin saan aikaiseksi ostettua kyseisen konsolin ja Naruto-pelit... :P * kukkaro kirkuu *
Ostaoslistalla kun on jo uusin pokemopeli, kunhan se ilmestyy *kukkaro pyörtyy*.
Pitäis varmaan katella että missä hinnoissa tuo pleikkari on ja missä... *kukkaro päästää kuolonkorinan*
Oho, se kuoli....
Vietiin likoille myös vähän hengenpelastusta. Kela oli tehnyt tenän ja jättänyt opintotuet maksamatta perjantaina ja heidän jääkaapissa oli hitusen tyhjää. Nyt siellä ainakin on lettuja, kokispullo, pullaa, maitopurkki ja 2 hillopurkin jämää sekä paketti spakettia. Khyl he niillä nyt maainataihi asti ellää.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Ookami lukee fantasiaa....
Ja nyt vähän lukemisharrastuksesta. Olen aina ollut lukutoukka, ahmin kirjoja ja sarjakuvia sellaista vauhtia että joitakuita huippaa. Nyt tosin peliharrastuksen kasvaessa aikaa on väkisin siirtynyt siihenkin. Mutta ennen oman läppärin ostamista (ekan onstin omilla rippikoulurahoilla 15- vuotiaana.) kaikki vapaa aika kului kirjojen parissa, saatoin lukea koko kirjasarjan yhden kesän aikana.
Kirjat olivat vahvasti fantasiapuolelle, sarjakuvista meni kaikki muu paitsi Marvel. (mutta nyt nämä Marvel leffat .... <3) Kirjastolta on useampaan otteeseen luettu Tintit, Lucky Luket, Piko ja Fantasiot, Marsupilamit, Pieliset ja Asterix ja Obelix sarjat. Replicaan ja heppakirjoihin en edes koskenut.
Yksi ensimäisistä sarjoista mitkä tulee mieleen on etsiväkaksoset, Bertin päiväkirjat ja hullu luokka. Näistä luisuin pikkuhiljaa fantasiahylylle Tolkienin ja Terry Pratchetin vaikutuspiiriin...
Ja ne koulun määräämät kirjat olivat niin pakkopullaa kuin olla ja voi. Yleensä luin ne nopeasti läpi ja tuuletin pääparkani nopeasti jollain muulla paremmalla lukemistolla. Karsein luettava oli kärpästen herra... liian hapokasta. Eikä kuulemma joidenkin toisten valitsema Eläinten vallankumous ollut sen parempi... hyi.
Nykyisin hyllyssä on enemmän mangaa, mutta Tolkienit ja muut fantasiakirjat ovat pitäneet paikkansa hyllyssäni. Mutta mangasta myöhemmin lisää, se vaatii ihan oman sepustuksensa.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Kirjat olivat vahvasti fantasiapuolelle, sarjakuvista meni kaikki muu paitsi Marvel. (mutta nyt nämä Marvel leffat .... <3) Kirjastolta on useampaan otteeseen luettu Tintit, Lucky Luket, Piko ja Fantasiot, Marsupilamit, Pieliset ja Asterix ja Obelix sarjat. Replicaan ja heppakirjoihin en edes koskenut.
Yksi ensimäisistä sarjoista mitkä tulee mieleen on etsiväkaksoset, Bertin päiväkirjat ja hullu luokka. Näistä luisuin pikkuhiljaa fantasiahylylle Tolkienin ja Terry Pratchetin vaikutuspiiriin...
Ja ne koulun määräämät kirjat olivat niin pakkopullaa kuin olla ja voi. Yleensä luin ne nopeasti läpi ja tuuletin pääparkani nopeasti jollain muulla paremmalla lukemistolla. Karsein luettava oli kärpästen herra... liian hapokasta. Eikä kuulemma joidenkin toisten valitsema Eläinten vallankumous ollut sen parempi... hyi.
Nykyisin hyllyssä on enemmän mangaa, mutta Tolkienit ja muut fantasiakirjat ovat pitäneet paikkansa hyllyssäni. Mutta mangasta myöhemmin lisää, se vaatii ihan oman sepustuksensa.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
lauantai 13. syyskuuta 2014
Ookami ja markkinat
No, tulipa taas käytyä lähikaupungin syysmarkkinoilla.
Käteen jäi jälleen kerran iso kasa kolikoita, karkkia ja purkillinen suutarin lohta. Sinänsä pakko kun sama tuttu kalakauppias, jolta on joka kerta ostanut jotain, kun hän on markkinoille sattunut samaan aikaan myymään kun me ollaa käyty. Hänet tunnistaa kapteenin lakista ^^. Ja aina saa maistiaisia suoraan grillistä. <3
Olihan siellä autojen pienoismallien myyjä, mutta laajasta valikoimasta huolimatta ei vieläkään löytyny vihreän kuplavolkkarin pienoismallia. Mahtaapa olla suosittu kun aina ne on loppu siinä vaiheessa kun meikäläinen pääsee paikalle. Vaatteitahan siellä myös oli monta telttaa, mutta en rupe maksamaan 30 € normaalista T-paidasta missä ei ole bändikuvaa...
Paikalla oli myös myyjä, joka myi Sterling- hopeisia koruja puoleen hintaan. Sieltä löysin vaakunaleijonan kaulakorussa. Mukaan lähti. Sain vielä vaihdettua siihen pidemmän ketjun (kaupan päälle), koska korussa itsessään oli liian lyhyt ketju.
Ilma oli taas kerran suosiollinen, mutta sairaalan takaa puhaltanut merituuli hieman viilensi, onneksi oli pitkähihainen mukana. Ennen kotiintuloa käväistiin syömässä Subwayllä ja Lidl:ssä ostokilla. Sieltä löytyi Traakkipuu kadeksalla eurolla. Nyt niitä on luolassani kaksi; yksi pieni ennestään ja nyt kaverina yksi iso.
Muttah nyt, markkinoiden plussia ja miinuksia:
+ Kyllin paljon kulkutilaa
+ halpaa mässyä. ^^
+ tuttu kalakauppias
+ parkkipaikkoja riitti
- kalliita vaatteita
- suppea valikoima / vähän myyjiä
Yleisarvosanaksi antaisin 7/10
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Käteen jäi jälleen kerran iso kasa kolikoita, karkkia ja purkillinen suutarin lohta. Sinänsä pakko kun sama tuttu kalakauppias, jolta on joka kerta ostanut jotain, kun hän on markkinoille sattunut samaan aikaan myymään kun me ollaa käyty. Hänet tunnistaa kapteenin lakista ^^. Ja aina saa maistiaisia suoraan grillistä. <3
Olihan siellä autojen pienoismallien myyjä, mutta laajasta valikoimasta huolimatta ei vieläkään löytyny vihreän kuplavolkkarin pienoismallia. Mahtaapa olla suosittu kun aina ne on loppu siinä vaiheessa kun meikäläinen pääsee paikalle. Vaatteitahan siellä myös oli monta telttaa, mutta en rupe maksamaan 30 € normaalista T-paidasta missä ei ole bändikuvaa...
Paikalla oli myös myyjä, joka myi Sterling- hopeisia koruja puoleen hintaan. Sieltä löysin vaakunaleijonan kaulakorussa. Mukaan lähti. Sain vielä vaihdettua siihen pidemmän ketjun (kaupan päälle), koska korussa itsessään oli liian lyhyt ketju.
Ilma oli taas kerran suosiollinen, mutta sairaalan takaa puhaltanut merituuli hieman viilensi, onneksi oli pitkähihainen mukana. Ennen kotiintuloa käväistiin syömässä Subwayllä ja Lidl:ssä ostokilla. Sieltä löytyi Traakkipuu kadeksalla eurolla. Nyt niitä on luolassani kaksi; yksi pieni ennestään ja nyt kaverina yksi iso.
Muttah nyt, markkinoiden plussia ja miinuksia:
+ Kyllin paljon kulkutilaa
+ halpaa mässyä. ^^
+ tuttu kalakauppias
+ parkkipaikkoja riitti
- kalliita vaatteita
- suppea valikoima / vähän myyjiä
Yleisarvosanaksi antaisin 7/10
Ookami kiittää ja kuittaa ~
tiistai 9. syyskuuta 2014
Ookami käy Aavasaksan vaaralla
Käytiin sitten viime viikonloppuna Deekoon, Harleyn ja Isännän kanssa Aavasaksan vaaralla. Ilma oli hyvä reissuun, vaikka aamusta hiukan satoi mutta loppupäivän oli onneksi aurinkoista. Kiersimme Kuninkaanreitin (noin suunnilleen).
Vähän ensimmäisen näköalapaikan jälkeen Ookami onnistui (tietenkin) kaatumaan. Onneksi suurempaa haavaa ei sattunut tulemaan, kun mätkähdin sopivasti mättäälle. Ensimmäinen reaktio "Kamera on kunnossa.".... T_T
Kierrettiin koko pitkospuureitti ja kaikki näköalapaikat. Maisemat oli komeita ja näkyi paljon enemmän kuin talvella rämpiessä (kiitos vain matkailualan open, jonka oli pakko siirtää luonto opastus talveen niin että me rämmittiin siellä lumikenkien kanssa. Silti upottiin polvia myöten, by the way.) Nyt oli paljon helpompaa ja maisemiakin näkyi.
Maaruska oli jo alkanut ja marjat olivat upean kokoisia. Pysähdyimme hetkeksi Paviljongille huilimaan ja katsomaan postikortteja. Sieltä nousimme raput ylos ja vierailimme Keisarin metsästysmajassa.
Talvella sinne ei päässyt sisälle mutta nyt ovet olivat auki. :D Vaikka olikin pieni paikka, niin
komeaa oli jopa sisältä. Ulkopuolen korea koristelu jatkui sisällä. Deekoota ei meinnanut saada sieltä pois. ~_~ Kun Deekoo lopulta saatiin mukaan remmiin jatkoimme matkaa alas takaisin autolle. Matkan varrella törmäsimme kahteen oravanpoikaseen.
Kotimatkan aikana teimme kaksi pysähdystä; Matkakoskelle ja Kukkolankoskelle. Matkakoski oli pienempi paikka, mutta sielläkin oli komeita koskia. Kukkolan koskella pysähdyimme pidemmäksi aikaa.Piipahdimme myös hopeasepän pajassa. Mehua ja leipää evääksi ja sitten matkaan kohti Haaparantaa. Käytiin IcA: ssa ja Ö&B : llä.
Koko matkaan kului n. kahdeksan tuntia. Kämpillä odotti Karjalanpaisti ja perunamuussi, joka sopi erittäin hyvin pitkän päivän päätteeksi. Sen jälkeen pelasimme vielä yhden erän Qin: niä, mutta oltiin niin väsyksissä että se jäikin siihen yhteen erään.
Pitkän reissun jälkeen Ookami nukahtikin harvinaisen aikaisin ja helposti.
Hyvät ystävät, jos haluatte käydä Aavasaksalla, käykää syksyllä tai keväällä. Talvella se on lähes mahdotonta ja kesäisin kiusaa sääsket.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
maanantai 1. syyskuuta 2014
Ookami ja TV:n nurja puoli
Nyt kun (valitettavasti) BB ja Salkkarit ovat palanneet ruutuun, on hyvä aika pistää tämä rantti pystyyn. Jos nyt joku sattuu näistä kahdesta pitämään niin voi hyvin hypätä tämän yli, sillä nyt tulee täyslaidallinen. Kohteeksi joutuu myös pari muuta ohjelmaa.
Ensin salkkarit; En tajunnut sitä vuonna -97, liikaa tapahtuu yhdessä pienessä taloyhtiössä, ei mitään realiteetin tajua. (ja taas yksi syy kiusata minua koska en seurannut "maailman parasta sarjaa"...) kymmenen jaksoa kestin ennen kuin meni liian hapokkaaksi. Ja arvatkaapa mitä? Samaa sontaa se on vieläkin. Katsoin ihan mielenkiinnosta (josko he olisivat oppineet jotain...) yhden kauden uusinnat kesällä. Entistä enemmän sekavaa ja vieläpa kaikki kuksii kaikkien kanssa. Eiii kiitos.
Kotikadun kanssa sama juttu. Itse asiassa sen nimi voisi yht hyvin voinut olla "Salkkarit 20 vuoden päästä". JA tätä oli joskus muksuna pakko katsoa, jos halusi olla olkkarissa missä oli silloin talon ainoa telkkari. Onneksi siinä sentään oli Aake Kalliala pelastamassa edes vähän.
Sitten, tämä MTV:n nykyään lähettämä sonnan alalaji, Jersey/georgie/Warsaw Shore....IHA OIKEESTI?! Kuka niit katsoo??...Ei tartte vastata. Ja ilmeisesti mun digiboxin guidessa on jotain häröä MTV:n kohdalla kun silloin kun käännä kanavalle katsoakseni South Parkin / Ridiculousness : in, mutta tadah! Joku noista kolmestä pyörii siellä vielä ties kuinka kauan. Ja kanavaa ei viiti vaihtaa kun ei ole varma että milloin se mun odottama ohjelma sit oikeesti alkaa. Ne muut ohjelmat ovat edes vähän järkevämmällä tasolla kuin shoret.
Minkälaisen maailmankuvan nuoret aikuiset saavat sitä katsoessaan? Aikuisena voi sit elää site että menee johonki kommuuniin asumaan (tähä asti asia on viel iha oikein), sitten töitä tehdään vain pari hassua tuntia (ja niistä peräti soitetaan joka kerta, ei mitään 9-17 meininkiä mitä se oikeesti olisi.) ja sitten _joka_ ilta baariin, vedetään kännit ja tuodaan joku random heppu kotiin, pannaan (jos humaluudelta pystyy) ja sammutaan, mahdollisesti omaan oksennukseen tai virtsaan. Ja sama
seuraavana päivänä uusiksi. Melkeinpä kieltämättä, ne jotka tässä "reality" sarjassa ovat, ovat poikkeuksetta tyhmiä kuin saappaat.
Ja tästä sitten päästään kaikista pahimpaan sontaan: Big Brother eli BB....
Mitä.Vittua.Siinä.Sarjassa.Muka.On.Niin.Mielenkiintoista.Että.Sitä.On.Pakko.Tulla.-
Joka.Päivä.Kahteen.Otteeseen.Ja.Vielä.Olla.Oma.Maksukanava?
Ei mene jakeluun. Tämän
ohjeman olen jotenkuten onnistunut välttämään, mutta ne mainokset onnistuvat aina yllättämään. Sekä FB, vaikka olen pistänyt BB mainokset "kieltoon" facessa niin pari tulee silloin tällöin läpi.
Onneksi näitä kanavia riittää katsottavaksi jos/kun nämä tuubasta tulleet ohjelmat pyörii.
Kas, olo helpottui kun sain vihdoinkin tämän ulos.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Ensin salkkarit; En tajunnut sitä vuonna -97, liikaa tapahtuu yhdessä pienessä taloyhtiössä, ei mitään realiteetin tajua. (ja taas yksi syy kiusata minua koska en seurannut "maailman parasta sarjaa"...) kymmenen jaksoa kestin ennen kuin meni liian hapokkaaksi. Ja arvatkaapa mitä? Samaa sontaa se on vieläkin. Katsoin ihan mielenkiinnosta (josko he olisivat oppineet jotain...) yhden kauden uusinnat kesällä. Entistä enemmän sekavaa ja vieläpa kaikki kuksii kaikkien kanssa. Eiii kiitos.
Kotikadun kanssa sama juttu. Itse asiassa sen nimi voisi yht hyvin voinut olla "Salkkarit 20 vuoden päästä". JA tätä oli joskus muksuna pakko katsoa, jos halusi olla olkkarissa missä oli silloin talon ainoa telkkari. Onneksi siinä sentään oli Aake Kalliala pelastamassa edes vähän.
Sitten, tämä MTV:n nykyään lähettämä sonnan alalaji, Jersey/georgie/Warsaw Shore....IHA OIKEESTI?! Kuka niit katsoo??...Ei tartte vastata. Ja ilmeisesti mun digiboxin guidessa on jotain häröä MTV:n kohdalla kun silloin kun käännä kanavalle katsoakseni South Parkin / Ridiculousness : in, mutta tadah! Joku noista kolmestä pyörii siellä vielä ties kuinka kauan. Ja kanavaa ei viiti vaihtaa kun ei ole varma että milloin se mun odottama ohjelma sit oikeesti alkaa. Ne muut ohjelmat ovat edes vähän järkevämmällä tasolla kuin shoret.
Minkälaisen maailmankuvan nuoret aikuiset saavat sitä katsoessaan? Aikuisena voi sit elää site että menee johonki kommuuniin asumaan (tähä asti asia on viel iha oikein), sitten töitä tehdään vain pari hassua tuntia (ja niistä peräti soitetaan joka kerta, ei mitään 9-17 meininkiä mitä se oikeesti olisi.) ja sitten _joka_ ilta baariin, vedetään kännit ja tuodaan joku random heppu kotiin, pannaan (jos humaluudelta pystyy) ja sammutaan, mahdollisesti omaan oksennukseen tai virtsaan. Ja sama
seuraavana päivänä uusiksi. Melkeinpä kieltämättä, ne jotka tässä "reality" sarjassa ovat, ovat poikkeuksetta tyhmiä kuin saappaat.
Ja tästä sitten päästään kaikista pahimpaan sontaan: Big Brother eli BB....
Mitä.Vittua.Siinä.Sarjassa.Muka.On.Niin.Mielenkiintoista.Että.Sitä.On.Pakko.Tulla.-
Joka.Päivä.Kahteen.Otteeseen.Ja.Vielä.Olla.Oma.Maksukanava?
Ei mene jakeluun. Tämän
ohjeman olen jotenkuten onnistunut välttämään, mutta ne mainokset onnistuvat aina yllättämään. Sekä FB, vaikka olen pistänyt BB mainokset "kieltoon" facessa niin pari tulee silloin tällöin läpi.
Onneksi näitä kanavia riittää katsottavaksi jos/kun nämä tuubasta tulleet ohjelmat pyörii.
Kas, olo helpottui kun sain vihdoinkin tämän ulos.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Ookami "Maaseudulta käsin" - messuilla
Kävin pitkästä aikaa "Maaseudulta käsin" messuilla Louella. Viimeksi kävin siellä noin vaahtosammuttimen kokoisena. Parkkipaikkana toimi läheinen pelto, mikä ei onneksi olut kovin kurainen. Harmi vain, että paikannäyttäjäy ohjasivat meidät melkeinpä kokonaan väärään päähän peltoa... Messualueelle kävellessä Jope Ruonansuu kurvasi messupaikalle kohti esiintyjien parkkipaikkaa. Onneksi jonottaessa ei mennyt kauaa.
Ensin kierrettiin rauhassa ulkona olleet kojut, osallistuin pariin arvontaan, joissa voitti joka arvalla. Tällä kertaa kävi arpatuuria, koska sain korvakorut, hiusklipsin ja aurinkolasit normaalien resujen avaimenperien sijaan. Otuksiakin näkyi ihan kiitettävästi. Lapin poliisit olivat jopa tuoneet paikalle poliisi poron. :D
Emäntä kierteli kanssani kaikki kojut , isäntä oli joko edellä tai jäljessä etsien juttukavereita. Hiukan hävetti, kun emäntä haali kaikkea mahdollista ilmaistavaraa, mutta sitä vartenhan ne siellä on, itsekin hamstrasin karkkeja ja kuulakärkikyniä :3.
Sivummalle kävellessä löytyi kotieläimet...<3 Tupsuankat oli hauskoja mutta oi ne hevoset.... <3 Kaikki otukset ovat suloisia, mutta jostain kumman syystä ne isot hevoset ovat lähellä sydäntä, (shire ja Tinker) mutta vuonis on kanssa ihan jees....(tähän väliin sanottakoon että en ole ikuna ratsastanut ellei talutuksia lasketa...)
Sieltä päästyämme lähdimme etsimään sitä varsinaista syytä miksi messuille tulimme; oppilaiden pystyttämiä ständejä. Harley ja Deekoo olivat pistäneet yhden pisteen pystyyn. Meiltä oli lainassa pari käsityötä antamassa väriläiskiä. Komiata oli. Siellä jutusteltin hetki mahdollisuuksien puitteissa. Sieltä sitten luovimme toiselle kierrokselle ennen kotiin lähtöä.
Tietenkään en voinut lähteä messualueelta ilman yhtä pakollista ostosta; karkkia. :P Neljä isoa pussia kympillä, entä sitten jos olisivatkin jo hieman kovia, ei niitä ole pakko purra. Säästyypä pidempään.
Ainoa asia mikä jäi messuissa huonolle oli se, että Vihreät eivät jostakin syytä olleet paikalla, paikalla oli keskusta, kokoomus, vasemmistoliitto ja persut. Kolme ensimmäistä on ihan jees, mutta persut kierrän kaukaa....Väyrynenkin on ihan siedettävä kunhan sen kanssa ei ala juttelemaan politiikasta.
Muttah... kaikesta huolimatta plussia ja miinuksia:
+ Hieno ilma
+ kyllin paljon tilaa kulkea
+ erittäin monipuolinen tarjonta
+ kukkoroystävällinen pääsylipu hinta.
- messuruokien hinta
- liian paljon politiikkaa esillä
- liian sekava messukartta
yleisarvosanaksi annan : 7,5/10
Ookami kiittää messuväkeä ja kuittaa ~
Ensin kierrettiin rauhassa ulkona olleet kojut, osallistuin pariin arvontaan, joissa voitti joka arvalla. Tällä kertaa kävi arpatuuria, koska sain korvakorut, hiusklipsin ja aurinkolasit normaalien resujen avaimenperien sijaan. Otuksiakin näkyi ihan kiitettävästi. Lapin poliisit olivat jopa tuoneet paikalle poliisi poron. :D
Emäntä kierteli kanssani kaikki kojut , isäntä oli joko edellä tai jäljessä etsien juttukavereita. Hiukan hävetti, kun emäntä haali kaikkea mahdollista ilmaistavaraa, mutta sitä vartenhan ne siellä on, itsekin hamstrasin karkkeja ja kuulakärkikyniä :3.
Sivummalle kävellessä löytyi kotieläimet...<3 Tupsuankat oli hauskoja mutta oi ne hevoset.... <3 Kaikki otukset ovat suloisia, mutta jostain kumman syystä ne isot hevoset ovat lähellä sydäntä, (shire ja Tinker) mutta vuonis on kanssa ihan jees....(tähän väliin sanottakoon että en ole ikuna ratsastanut ellei talutuksia lasketa...)
Sieltä päästyämme lähdimme etsimään sitä varsinaista syytä miksi messuille tulimme; oppilaiden pystyttämiä ständejä. Harley ja Deekoo olivat pistäneet yhden pisteen pystyyn. Meiltä oli lainassa pari käsityötä antamassa väriläiskiä. Komiata oli. Siellä jutusteltin hetki mahdollisuuksien puitteissa. Sieltä sitten luovimme toiselle kierrokselle ennen kotiin lähtöä.
Tietenkään en voinut lähteä messualueelta ilman yhtä pakollista ostosta; karkkia. :P Neljä isoa pussia kympillä, entä sitten jos olisivatkin jo hieman kovia, ei niitä ole pakko purra. Säästyypä pidempään.
Ainoa asia mikä jäi messuissa huonolle oli se, että Vihreät eivät jostakin syytä olleet paikalla, paikalla oli keskusta, kokoomus, vasemmistoliitto ja persut. Kolme ensimmäistä on ihan jees, mutta persut kierrän kaukaa....Väyrynenkin on ihan siedettävä kunhan sen kanssa ei ala juttelemaan politiikasta.
Muttah... kaikesta huolimatta plussia ja miinuksia:
+ Hieno ilma
+ kyllin paljon tilaa kulkea
+ erittäin monipuolinen tarjonta
+ kukkoroystävällinen pääsylipu hinta.
- messuruokien hinta
- liian paljon politiikkaa esillä
- liian sekava messukartta
yleisarvosanaksi annan : 7,5/10
Ookami kiittää messuväkeä ja kuittaa ~
perjantai 29. elokuuta 2014
Ookami ja koulukiusaaminen.
En yleensä uhraa kovinkaan paljoa aikaa tai ajatusta tälle osa- alueelle elämääni, mutta katsotaan nyt minkämoinen masis-teksti tästä tulee...
Kuusivuotiaaksi asti olin ollut kotona, kun kunnallisia hoitopaikkoja ei sitä ennen ollut. Taloyhtiössä, jossa asuin, (ja asun vieläkin) Ei ollut ikäisiäni lapsia,
kaikki olivat 3-4 vuotta nuorempia/ vahempia kuin minä. Meidän porukkamme oli hyvä, kunnes vanhimmat tulivat murrosikään...
Kuusivuotiaana menin eskariin kahtena päivänä viikossa, se oli ensimmäinen kerta kun olin omanikäisteni seurassa. Se vuosi meni suhteellisen hyvin, samalla painolla
meni ensimmäinen ja toinen kouluvuosi. Kolmosella siirryttiin isompaan laitokseen, missä periaatteessa oli luokat kolmosesta lukioon samassa rakennuksessa, mutta vain
eri siivissä. Silloin luokat vaihtuovat hieman, ja silloin muut alkoivat kohdella kuin näkymätöntä.
Ja silloin harvoin kun "huomattiin" niin sieltä tuli pelkkää panettelua. "Et sie kuitenkaa ossaa....", " Ootko nyt iha varma että menee noin?" ja niin edes päin.
Ryhmä/pari töitä opin vihaamaan koska jos A) se oli onnistunut, niin minulle ei sadellut minkäänlaista kiitosta muilta ryhmäläisiltä tai B) projekti epäonnistui ja kaikki oli minun syytäni vaikka en edes ollut saanut koskea koko projektiin. Ja jos jotain meni rikki, niin minunhan se syy oli, onneksi opettaja ei ollut niin herkkäuskoinen.
Siitä oli (näin myöhemmin kuultuna) kuulemma yritetty vanhempain illassa puhua että pitäisivät puhuttelua kotosalla muksuilleen, mutta eihän se mitään auttanut. Luotan kyllä että suurimmaksi osaksi muksut saivat kuulla siitä, mutta viesti ei vain ollut mennyt perille.
Yhdelläkin tytöllä, joka kiusasi näkyvimmin oli myös mitä mainion syy kiusaamiseen; minulla oli aina jompikumpi vanhempi (yleensä molemmat) kotona kun tulin kotiin, hänellä ei ollut ketään. Nykyisin en osaa edes päättää oliko se naurettava vai surullinen syy. Intervention jälkeen olin hänelle kuin ilmaa.
En edes pidä yhteyttä ala- aste aikaisiin luokkatovereihin. He eivät välittäneet minusta, miksi minun nyt pitäisi välittää heistä.
Myönnetään, olin ujo, hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä, mutta onko se syy kohdella toista kuin ilmaa ja syyttää aina kun jotain meni pieleen?
Ylä asteelle luokat vaihtuivat huomattavasti, mutta näkymättömänä olo jatkui, eräskin (jonka kanssa olitiin jopa jonkinlaisia kavereita ykkösluokalla ennen kuin hän muutti pois) alkoi vähättelemään minua joka asiassa. Yritti jopa kilpailla numeroista kanssani mutta minua ei (omaksi onnekseni) kiinnostaneet arvosanat niin kauan kuin pääsin läpi.
Mutta voi sitä kettuilun määrää kun minä (melkeimpä yrittämättä) pärjäsin paremmin kuin hän käsitöissä ja kuvaamataidossa, osittain jopa englannissa. Se sapetti häntä nähtävästi ja saatoin olla lähes varma että kun seuraavan kerran mokaisin hänen nähtensä, hän ottaisi siitä kaiken ilon irti.
En koskaan ollut niin yksinäinen kuin ylä- asteella, koska olin ennemmin näkymätön kuin sen erään kohde.
Asiaa ei auttanut se, että murrosikä iski mitä rajuimmin; naama kukki ja dödö petti useasti. Hajuvesiä en voinut käyttää yliherkkyyden takia, sama meni hajustettuihin pesuaineisiin sekä suurimpaan osaan meikeistä. ( nykyisin kestän jo jonki verran hajusteita, mutta yltiö alistumisesta seuraa päänsärky ja huono olo...)
Toinen, mitä tämä tyyppi ei selvästikkää käsittänyt oli se, ettei minulle kelvannut mikään kallis merkkituote, vaan kuljin joko halpaketju/ kirppis vaatteissa ja käytin rahani ennemmin sarjakuviin ja kirjoihin.
Pari vuotta sitten tämä henkilö yritti kaveerata kanssavi facessa, kahdesti. Arvatkaapa vaan kahdesti suostuinko.
Jos joku näistä tovereista (tai näistä kahdesta kiusaajasta) lukee tämän: älkää turhaan yrittäkö ottaa yhteyttä. Ette ottaneet opiksenne silloin, tuskin tapanne ovat muuttuneet tähän mennessä. Anteeksipyynnöt ovat turhia, aiheuttamanne henkiset haavat ovat jo parantuneet monen vuoden aikana, kiitos _oikeiden ystävien_ jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen.
Kiusaamista ei omasta mielestäni saisi ikinä antaa anteeksi ( tämä oli omana aikanani yleinen toimintapa, kuisaaja pyytää luokan edessä anteeksi, kiusattu sanoo "saat anteeksi") Antamalla anteeksi kiusaajalle, viestii sekä kiusaajalle että muille luokkalaisille " Olen heikko ja herkkäuskoinen kun kuvittelen tämän auttavan tilannetta yhtään." Se aiheuttaa vaan lisää kiusaamista, tällä kertaa muutkin saattavat liittyä mukaan. Näin kävi minulle.
Joku saattaa luulla, että henkinen kiusaaminen ei ole saman arvoista kuin fyysinen kiusaaminen, mutta yhtä haitallisia ne ovat. Henkinen kiusaus jättää haavat sisälle, sydämmeen ja mieleen. Niitä haavoja ei paikata laastarilla tai tikeillä.
Ironista kyllä; näkymättömänä kohtelu saattoi tehdä minusta avoimen ihmisen vanhemmalla iällä. Tuen nyky-yhteiskunnan laatikoihin sopimattomia avoimesti, kannatan sukupuolivapaata avioliittolakia, hyväksyn kaikki ihmiset sellaisena kuin he ovat, hetero, homo, trans, kolmas sukupuoli... ihan sama minulle, kunhan olet itse onnellinen omassa valinnassasi.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Kuusivuotiaaksi asti olin ollut kotona, kun kunnallisia hoitopaikkoja ei sitä ennen ollut. Taloyhtiössä, jossa asuin, (ja asun vieläkin) Ei ollut ikäisiäni lapsia,
kaikki olivat 3-4 vuotta nuorempia/ vahempia kuin minä. Meidän porukkamme oli hyvä, kunnes vanhimmat tulivat murrosikään...
Kuusivuotiaana menin eskariin kahtena päivänä viikossa, se oli ensimmäinen kerta kun olin omanikäisteni seurassa. Se vuosi meni suhteellisen hyvin, samalla painolla
meni ensimmäinen ja toinen kouluvuosi. Kolmosella siirryttiin isompaan laitokseen, missä periaatteessa oli luokat kolmosesta lukioon samassa rakennuksessa, mutta vain
eri siivissä. Silloin luokat vaihtuovat hieman, ja silloin muut alkoivat kohdella kuin näkymätöntä.
Ja silloin harvoin kun "huomattiin" niin sieltä tuli pelkkää panettelua. "Et sie kuitenkaa ossaa....", " Ootko nyt iha varma että menee noin?" ja niin edes päin.
Ryhmä/pari töitä opin vihaamaan koska jos A) se oli onnistunut, niin minulle ei sadellut minkäänlaista kiitosta muilta ryhmäläisiltä tai B) projekti epäonnistui ja kaikki oli minun syytäni vaikka en edes ollut saanut koskea koko projektiin. Ja jos jotain meni rikki, niin minunhan se syy oli, onneksi opettaja ei ollut niin herkkäuskoinen.
Siitä oli (näin myöhemmin kuultuna) kuulemma yritetty vanhempain illassa puhua että pitäisivät puhuttelua kotosalla muksuilleen, mutta eihän se mitään auttanut. Luotan kyllä että suurimmaksi osaksi muksut saivat kuulla siitä, mutta viesti ei vain ollut mennyt perille.
Yhdelläkin tytöllä, joka kiusasi näkyvimmin oli myös mitä mainion syy kiusaamiseen; minulla oli aina jompikumpi vanhempi (yleensä molemmat) kotona kun tulin kotiin, hänellä ei ollut ketään. Nykyisin en osaa edes päättää oliko se naurettava vai surullinen syy. Intervention jälkeen olin hänelle kuin ilmaa.
En edes pidä yhteyttä ala- aste aikaisiin luokkatovereihin. He eivät välittäneet minusta, miksi minun nyt pitäisi välittää heistä.
Myönnetään, olin ujo, hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä, mutta onko se syy kohdella toista kuin ilmaa ja syyttää aina kun jotain meni pieleen?
Ylä asteelle luokat vaihtuivat huomattavasti, mutta näkymättömänä olo jatkui, eräskin (jonka kanssa olitiin jopa jonkinlaisia kavereita ykkösluokalla ennen kuin hän muutti pois) alkoi vähättelemään minua joka asiassa. Yritti jopa kilpailla numeroista kanssani mutta minua ei (omaksi onnekseni) kiinnostaneet arvosanat niin kauan kuin pääsin läpi.
Mutta voi sitä kettuilun määrää kun minä (melkeimpä yrittämättä) pärjäsin paremmin kuin hän käsitöissä ja kuvaamataidossa, osittain jopa englannissa. Se sapetti häntä nähtävästi ja saatoin olla lähes varma että kun seuraavan kerran mokaisin hänen nähtensä, hän ottaisi siitä kaiken ilon irti.
En koskaan ollut niin yksinäinen kuin ylä- asteella, koska olin ennemmin näkymätön kuin sen erään kohde.
Asiaa ei auttanut se, että murrosikä iski mitä rajuimmin; naama kukki ja dödö petti useasti. Hajuvesiä en voinut käyttää yliherkkyyden takia, sama meni hajustettuihin pesuaineisiin sekä suurimpaan osaan meikeistä. ( nykyisin kestän jo jonki verran hajusteita, mutta yltiö alistumisesta seuraa päänsärky ja huono olo...)
Toinen, mitä tämä tyyppi ei selvästikkää käsittänyt oli se, ettei minulle kelvannut mikään kallis merkkituote, vaan kuljin joko halpaketju/ kirppis vaatteissa ja käytin rahani ennemmin sarjakuviin ja kirjoihin.
Pari vuotta sitten tämä henkilö yritti kaveerata kanssavi facessa, kahdesti. Arvatkaapa vaan kahdesti suostuinko.
Jos joku näistä tovereista (tai näistä kahdesta kiusaajasta) lukee tämän: älkää turhaan yrittäkö ottaa yhteyttä. Ette ottaneet opiksenne silloin, tuskin tapanne ovat muuttuneet tähän mennessä. Anteeksipyynnöt ovat turhia, aiheuttamanne henkiset haavat ovat jo parantuneet monen vuoden aikana, kiitos _oikeiden ystävien_ jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen.
Kiusaamista ei omasta mielestäni saisi ikinä antaa anteeksi ( tämä oli omana aikanani yleinen toimintapa, kuisaaja pyytää luokan edessä anteeksi, kiusattu sanoo "saat anteeksi") Antamalla anteeksi kiusaajalle, viestii sekä kiusaajalle että muille luokkalaisille " Olen heikko ja herkkäuskoinen kun kuvittelen tämän auttavan tilannetta yhtään." Se aiheuttaa vaan lisää kiusaamista, tällä kertaa muutkin saattavat liittyä mukaan. Näin kävi minulle.
Joku saattaa luulla, että henkinen kiusaaminen ei ole saman arvoista kuin fyysinen kiusaaminen, mutta yhtä haitallisia ne ovat. Henkinen kiusaus jättää haavat sisälle, sydämmeen ja mieleen. Niitä haavoja ei paikata laastarilla tai tikeillä.
Ironista kyllä; näkymättömänä kohtelu saattoi tehdä minusta avoimen ihmisen vanhemmalla iällä. Tuen nyky-yhteiskunnan laatikoihin sopimattomia avoimesti, kannatan sukupuolivapaata avioliittolakia, hyväksyn kaikki ihmiset sellaisena kuin he ovat, hetero, homo, trans, kolmas sukupuoli... ihan sama minulle, kunhan olet itse onnellinen omassa valinnassasi.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Ookami muistelee...
lastenohjelmia.
Nyt kun elämä on taas hiukan normalisoitunut viime merkinnän jälkeen aloitin taas blogin näpyttelyn. Tällä kertaa kirjustan siitä mitä lastenohjelmia / piirrettyjä tuli katsottua, ennen ja nykyäänkin.
Ensimäisenä mieleen tulee tietysti muumit, smurffit, barbababat, Tohtori Sykerö, Prätkähiiret, spiderman, Scooby Doo, Alfred Quack,Nikke Knakkerton, Batman, Komisario Gadget, Vili McViever (sp?), Vili Vilperi,TNMT, Aanimaaniset ja alkuperäinen My Little Pony. (Uusi versio...menettelee....)Buu-clubeniakin tuli katsottua ennen koulun alkua. Siitä en muista muuta kuin Trillingar- nimisen sarjan. Tuli myös katsottua kaikki mahdolliset "Olipa kerran..." sarjan osat, mutta niistä meni maku uuden dupin jälkeen.
Jouluisin katson vieläkin Joulupukin kuuman linjan, Joulupukin ja noitarummun sekä Lumiukon. The feels....
Dineytä en muksuna niin paljon kattonut, köyhällä ei ollut varaa omiin, saati sitten vuokrahintoihin ärrältä. Vanhemmalla iällä aloin sitten keräämään Disneyn klassikoita ja sarja on melkein täysi. Alkupää on melkoista reikäjuustoa... Disney suosikkeihin kuuluu Leijonakuningas, Hiidenpata, Tangled ja Frozen. Disneussä parasta on juurikin ne laulut, sitten tarina ja piirrosjälki.
Pikku Kakkosen ohjelmat olivat silloin parhautta, harmi vain että ne ovat sulautuneet yhdeksi isoksi massaksi. Ainoat mitä muistan niiltä ajoilta on Räppärit, Isoveli ja pikkuveli, kanan muna, Hupsismiehet, simon taikateltta, Taikuri Luttinen ja Pelle Hermanni.
Sitten tuli manga/animebuumi, joka teki pysyvän pesän Ookamin mieleen. Hyllystä löytyy melkein kaikki studio Ghilblin tuotokset jotka ovat rantautuneet Suomeen, kuten myös Naruton 1-4 boxi, Fruits basket, Basilisk, Ragnarök sekä Trinity blood. Että ne osaavatkin tehdä elokuvat hyvin.<3 Niissä parasta on liioitellut ilmeet ja eleet, sekä tarina, jossa melkein aina mennää mystiikan ja yliluonnollisuuden puolelle, Ookami's seal of aproval.
Viime viikolla löysin kirpparilta sellaisen sarjan boxin, minkä olin jo kokonaan unohtanut, well hello there, cartoon - Asterix....<3 Viel kun löytäisi Lucky Luket samalla tavalla... Kaikki Tintin seikkailut on jo. (kiitos Lidl...)
Joitain sarjoja olen katsonut vanhemmallakin iällä vain huomatakseni kuinka _karseat_ suomidupit niissä on.... T_T Ainoa poikkeus on muumit ja Prätkähiiret. HANAT AUKI!!!
Ja nyt, rakkaat lukijat (jos teitä siellä on) mitä itse muistatte telsusta katsoneenne vaahtosammuttimen kokoisena? Miltä se sarja vaikuttaa nyt vanhemmalla iällä? Löytyykö vielä samaa ihanuutta kui joskus silloin vai onko maaginen taika kadonnut ja sen takaa löytyy jotain karseaa jota et muksuna sitten tajunnut? Kommentoikaa alle, kiitos.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Nyt kun elämä on taas hiukan normalisoitunut viime merkinnän jälkeen aloitin taas blogin näpyttelyn. Tällä kertaa kirjustan siitä mitä lastenohjelmia / piirrettyjä tuli katsottua, ennen ja nykyäänkin.
Ensimäisenä mieleen tulee tietysti muumit, smurffit, barbababat, Tohtori Sykerö, Prätkähiiret, spiderman, Scooby Doo, Alfred Quack,Nikke Knakkerton, Batman, Komisario Gadget, Vili McViever (sp?), Vili Vilperi,TNMT, Aanimaaniset ja alkuperäinen My Little Pony. (Uusi versio...menettelee....)Buu-clubeniakin tuli katsottua ennen koulun alkua. Siitä en muista muuta kuin Trillingar- nimisen sarjan. Tuli myös katsottua kaikki mahdolliset "Olipa kerran..." sarjan osat, mutta niistä meni maku uuden dupin jälkeen.
Jouluisin katson vieläkin Joulupukin kuuman linjan, Joulupukin ja noitarummun sekä Lumiukon. The feels....
Dineytä en muksuna niin paljon kattonut, köyhällä ei ollut varaa omiin, saati sitten vuokrahintoihin ärrältä. Vanhemmalla iällä aloin sitten keräämään Disneyn klassikoita ja sarja on melkein täysi. Alkupää on melkoista reikäjuustoa... Disney suosikkeihin kuuluu Leijonakuningas, Hiidenpata, Tangled ja Frozen. Disneussä parasta on juurikin ne laulut, sitten tarina ja piirrosjälki.
Pikku Kakkosen ohjelmat olivat silloin parhautta, harmi vain että ne ovat sulautuneet yhdeksi isoksi massaksi. Ainoat mitä muistan niiltä ajoilta on Räppärit, Isoveli ja pikkuveli, kanan muna, Hupsismiehet, simon taikateltta, Taikuri Luttinen ja Pelle Hermanni.
Sitten tuli manga/animebuumi, joka teki pysyvän pesän Ookamin mieleen. Hyllystä löytyy melkein kaikki studio Ghilblin tuotokset jotka ovat rantautuneet Suomeen, kuten myös Naruton 1-4 boxi, Fruits basket, Basilisk, Ragnarök sekä Trinity blood. Että ne osaavatkin tehdä elokuvat hyvin.<3 Niissä parasta on liioitellut ilmeet ja eleet, sekä tarina, jossa melkein aina mennää mystiikan ja yliluonnollisuuden puolelle, Ookami's seal of aproval.
Viime viikolla löysin kirpparilta sellaisen sarjan boxin, minkä olin jo kokonaan unohtanut, well hello there, cartoon - Asterix....<3 Viel kun löytäisi Lucky Luket samalla tavalla... Kaikki Tintin seikkailut on jo. (kiitos Lidl...)
Joitain sarjoja olen katsonut vanhemmallakin iällä vain huomatakseni kuinka _karseat_ suomidupit niissä on.... T_T Ainoa poikkeus on muumit ja Prätkähiiret. HANAT AUKI!!!
Ja nyt, rakkaat lukijat (jos teitä siellä on) mitä itse muistatte telsusta katsoneenne vaahtosammuttimen kokoisena? Miltä se sarja vaikuttaa nyt vanhemmalla iällä? Löytyykö vielä samaa ihanuutta kui joskus silloin vai onko maaginen taika kadonnut ja sen takaa löytyy jotain karseaa jota et muksuna sitten tajunnut? Kommentoikaa alle, kiitos.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
perjantai 15. elokuuta 2014
Ookami ja vanha rouva Peppi...
Nyt kahtena viime päivänä on ollut pakko myöntää että meidän rakas kissavanhus, Peppi vetelee viimeisiään. Syvyysnäkö (tai jopa näkökyky yleensä) tuntuu menneen kun vanha rouva törmäilee ja meinaa astua tyhjän päälle. Ruoka ja juoma ovat maittaneet kuitenkin normaalisti. Saattaa olla että pian joudun luopumaan ensimmäisestä rakkaasta ystävästä. Kiitän tosin onneani ettei tämä tapahtunut Joutsenon vuoden aikana. Nyt saan viettää vielä viimeisiä hetkiä rakkaan vanhuksen kanssa.
Vanhus, joka joskus oli pentueensa pienin ja arin reipastui lopulta päästyään meidän kotiin. Enää ei ollut isompia pentuja tunkemassa pois ruokakupilta tai hiekkalaatikolta.
Ja kaikki lelut olivat vain häntä varten, jopa kolmen leikittäjän kera.
Kotiin tullessa Peppi oli niin pieni että päikkärit mahtui ottamaan isännän kämmenellä. Mutta pianhan tämä kasvoi siitä ulos, seuraavana petinä toimi puinen hedemäkulho, jonka Peppi ihan itse valtasi banaaneilta ja omenoilta.
Harjaus ja parvekeulkoilu oli kesä aikaan parasta.
Vedestä tämä vanhus ei ole ikinä oikein nauttinut, ja kaikki kylvyt ovatkin olleet aikamoisia taisteluja... minkä takia Peppiä ei usein edes kylvetetty.
Siro ja pienikokoinen Peppi on ollut aina.
Pepin kanssa kasvoin muksusta "aikuiseksi", Peppi tuotiin kotiin talvella 1996. Ja nyt tuntuu siltä kuin osa omaa itseäni olisi menossa hänen mukanaan. Peppi oli paikalla kun setäni poistui keskuudestamme, Peppi oli kanssani kun isä sai rytmihäiriön ja emäntä vieraili päivittäin sairaaralla naapurien kyyditsemänä ja olihan Peppi pitämässä minulle seuraa kun mammaa (isän-äitiä) oltiin viemässä Liedon sukuhautaan. Niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. "Ripille pääsy"( <-- tätä nykyä vannoutunut ateisti.) , ylioppilasjuhlat ja valmistumisjuhlat. Tämä kissavanhus on aina ollut hengessä mukana, vaikka onkin mieluummin pitänyt fyysisesti etäisyyttä.
Vuodet vierivät ja Peppi oli talon itsejulistautunut kreivitär. Aina kunnes viime marraskuussa Ookami toi toisen pentueen pienimmäisen, Islan, kotiin. Siitä lähtien on ollut pientä kärhämää ja valtataistelua, mutta suuremmilta tappeluilta säästyttiin. Peppi mökötti Ookamille varsin pitkään ennen kuin edes antautui silitettäväksi uudelleen. Peppi ei tosin vieläkään siedä Islan liimautumista tämän kintereille joka kerta kun Peppi lähtee liikkeelle armoitetusta nokospaikastaan.
Mutta eit tässä nyt enää muuta voi tehdä, en halua että Peppi joutuu kärsimää hyvän elämän päätteeksi vain itsekkyyteni takia. Kiitos Peppi-muru, 1996-2014. Talossa saattaa jo olla Isla, mutta sinun paikkaasi ei voi kukaan viedä, koska sinulla on eritynen paikka muistoissa ja sydämmissä. Matkamme alkoi talvella 1996 ja päättyi loppukesästä 2014.
This Old Cat
I'm getting on in years,
My coat is turning gray.
My eyes have lost their luster,
My hearing's just okay.
I spend my day dreaming
Of conquests in my past,
Lying near a sunny window
Waiting for its warm repast.
(----)
I have shared with you your laughter,
You have wet my fur with tears.
We've come to know each other
Throughout these many years.
Just one more hug this morning
Before you drive away,
And know I'll think about you
Throughout your busy day.
The time we've left together
Is a treasured time at that.
My heart is yours forever.
I Promise - This old cat.
(c) KC Sievert Bingamon for Misty Dawn Copyrighted.
Vanhus, joka joskus oli pentueensa pienin ja arin reipastui lopulta päästyään meidän kotiin. Enää ei ollut isompia pentuja tunkemassa pois ruokakupilta tai hiekkalaatikolta.
Ja kaikki lelut olivat vain häntä varten, jopa kolmen leikittäjän kera.
Kotiin tullessa Peppi oli niin pieni että päikkärit mahtui ottamaan isännän kämmenellä. Mutta pianhan tämä kasvoi siitä ulos, seuraavana petinä toimi puinen hedemäkulho, jonka Peppi ihan itse valtasi banaaneilta ja omenoilta.
Harjaus ja parvekeulkoilu oli kesä aikaan parasta.
Vedestä tämä vanhus ei ole ikinä oikein nauttinut, ja kaikki kylvyt ovatkin olleet aikamoisia taisteluja... minkä takia Peppiä ei usein edes kylvetetty.
Siro ja pienikokoinen Peppi on ollut aina.
Pepin kanssa kasvoin muksusta "aikuiseksi", Peppi tuotiin kotiin talvella 1996. Ja nyt tuntuu siltä kuin osa omaa itseäni olisi menossa hänen mukanaan. Peppi oli paikalla kun setäni poistui keskuudestamme, Peppi oli kanssani kun isä sai rytmihäiriön ja emäntä vieraili päivittäin sairaaralla naapurien kyyditsemänä ja olihan Peppi pitämässä minulle seuraa kun mammaa (isän-äitiä) oltiin viemässä Liedon sukuhautaan. Niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. "Ripille pääsy"( <-- tätä nykyä vannoutunut ateisti.) , ylioppilasjuhlat ja valmistumisjuhlat. Tämä kissavanhus on aina ollut hengessä mukana, vaikka onkin mieluummin pitänyt fyysisesti etäisyyttä.
Vuodet vierivät ja Peppi oli talon itsejulistautunut kreivitär. Aina kunnes viime marraskuussa Ookami toi toisen pentueen pienimmäisen, Islan, kotiin. Siitä lähtien on ollut pientä kärhämää ja valtataistelua, mutta suuremmilta tappeluilta säästyttiin. Peppi mökötti Ookamille varsin pitkään ennen kuin edes antautui silitettäväksi uudelleen. Peppi ei tosin vieläkään siedä Islan liimautumista tämän kintereille joka kerta kun Peppi lähtee liikkeelle armoitetusta nokospaikastaan.
Mutta eit tässä nyt enää muuta voi tehdä, en halua että Peppi joutuu kärsimää hyvän elämän päätteeksi vain itsekkyyteni takia. Kiitos Peppi-muru, 1996-2014. Talossa saattaa jo olla Isla, mutta sinun paikkaasi ei voi kukaan viedä, koska sinulla on eritynen paikka muistoissa ja sydämmissä. Matkamme alkoi talvella 1996 ja päättyi loppukesästä 2014.
This Old Cat
I'm getting on in years,
My coat is turning gray.
My eyes have lost their luster,
My hearing's just okay.
I spend my day dreaming
Of conquests in my past,
Lying near a sunny window
Waiting for its warm repast.
(----)
I have shared with you your laughter,
You have wet my fur with tears.
We've come to know each other
Throughout these many years.
Just one more hug this morning
Before you drive away,
And know I'll think about you
Throughout your busy day.
The time we've left together
Is a treasured time at that.
My heart is yours forever.
I Promise - This old cat.
(c) KC Sievert Bingamon for Misty Dawn Copyrighted.
tiistai 12. elokuuta 2014
Ookami porukoiden nurkissa
Oleskelen siis vielä synnyinkolossani, ja kuten aina, siinäkin on asioiden kaksi puolta...
Ehdottoman plussan puolella on:
* Halpa ylöspito ( pientä ruokarahaa annan ja autan tarvittaessa kotitöissä)
* Kyyti lähes aina valmiina.
* Aina seuraa + kissat
* apu löytyy nopeasti, jos tarvitsen apua esim. koneen tai kelan/työkkärien paperien kanssa.
* Tuttu kunta, tiedän tarkalleen mistä löytyy mitä.
Neutraali alue:
*välillä tulee erimielisyyksiä emännän kanssa yksityisyydestä. (emäntä tonkii vanhoja kauppalappuja laukuista jne...)
* oma soppi misä saa olla suurimman osan ajasta rauhassa.
*Uuden ympäristön kaipuu.
Ehdoton miinus:
*mielipideriidat emännän kanssa. Olemme vaan liian erillaisia, välillä hankala uskoa että ollaan sukua. Sen verran pahoja töksäytyksiä tulee välillä hänen suunaltaan sellaisiin asioihin mistä minä satun välittämään. Ja jos siihen menee jotain sanomaan takasin niin taistelutanner on pystyssä.
*Yhdessä pienessä huoneessa rajatusti tilaa, ei oikein pääse sisustamaan. Paljon kamaa odottelee tilaisuutta olla näytillä laatikoissa.
*Pelko siitä, ettei osaakkaan enää asua yksin kun muutto on edessä hamassa tulevaisuudessa. Joutsenon opiskelija asunnossa pärjäsin hienosti, kun oli samanhenkisiä ihmisä ympärillä henkisenä tukena.
Kaikesta huolimatta saan asua täällä niin kauan että saan opiskelupaikan Oulusta.... tai pidempiaikaisen varman työpaikan. Hinku muuttaa olisi iso, mutta tyhjän päälle ei kanata muuttaa. Joidenkin tuttujen (lähinnä vanhempien kautta) mielestä on outoa, että aikuinen pentu vielä asustelee perheen nurkissa, mutta ymmärtävät kyllä kunhan heille selittää miksi asiat on järjestelty näin.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Ookami pelailee osa 1
Tänään olin syksyn eka peli-ilta Deekoon ja Harleyn kanssa. Isätäkin liittyi porukkaan. Ennen pelaamista syötiin tacoja, namnam. Sen jälkeen putsattiin pöytä ja höpötettiin niitä näitä.
Ensin pelattiin Carcassonnea ja sen jälkeen pari erää unoa.
Carcassonnessa emme yleensä laske pisteitä tai käytä ukkoja... saati sitten lisäosista muuta kuin pelilaatat. Pyrimme vaan rakentamaan mahdollsimman ehjän kokonaisuuden niin, ettei mikään tie tai linna jää kesken. Carcassonneen tutustuin ensimmäisen kerran Joutsenossa ja ostin oman peruspelin noin vuosi sitten. Nyt sitten on kaikki osat (minilisäosia myöten) paitsi Tornit- lisäosa. Kirjakaupalla ja lautapelien nettisivuillakaan ei ole tärpännyt. Painos ilmeisesti lopussa.
Parasta kuitenkin pelissä on se, ettei ikinä ole kahta samanlaista lopputulosta... ja meidän huumorilla koko peli saa aikaan aikamoisia naurunpyrähdyksiä kun kunnolla eläydytään. ^^ Varsinkin kun joko kaikki mutkat tai suorat tulee just pelin alkuun.... Monesti hajotaan ja räkätetään pöydän alla. Sama on unossa. Sitä me pelaamme yleensä 12 kortilla koska seitsemän kortin peli loppuu liian helposti. Ja vattuilu jatkuu siinäkin.
Melko pian Unon jälkeen Deekoo ja harley lähtivät, heillä alkaa huomenissa koulu... ite jummaan täällä ja ihmettelen mitä teen...
Koska Deekoolla ja Harleyllä o hirveä hinku muuttaa tälle alueelle valmistumisen jälkeen ja pitäisi heidänkin jo alkaa säästämään rahaa vuokriin. Kesän verran ollaan kolmisin seurattu alueen vuokrahintoja, joten jonkinlainen käsitys summasta on jo. Kekattiin sit yksi hyvä rahanlähde, laitetaan Kitaconiin/sarjakuvapäiville pöytä ja myydään siellä sellaset mangat mitä ei ite lueta ja ite tehtyjä tilanteeseen sopivia koriste-esieitä, artteja ja kirjanmerkkejä. Saavat jonkinlaista pesämunaa sitten omaa kämppäänsä varte. Ja minä hiukan taskurahaa. Katotaan sitte tapahtuman jälkeen miten jako menee. ^^
Ittellänikin on nyt hyvää aikaa askarrella paskarrella kun työtön pasha olen... Noh, askarrellaan sit, ja samalla voin kattoo Harleyn lainaaman Game of Thronesin ykköskauden... vihdoinkin. *into*
Ookami kiittää ja kuittaa ~
Ookami ja kirjakaupan ale.
Ookami pitää ylikaiken kirjoista, kuten on jo varmaan parin postauksen jälkeen tullutkin selväksi. Yleensä ei pienellä tuella ole paljoa varaa ostaa uusia kirjoja, joten kirjastojen poistomyynti ja divarit ovat kovassa käytössä. Mutta nyt kävi säkä. Kirjakaupalla oli muuttoale, minne Ookami suuntasi kunhan oli varma että parin laskun ja erään tilauksen jälkeen jää vielä ylimääräistä hynää... ^^.
Kirjakaupassa saisin kulutettua montakin tuntia, iha vaa katsellakseni kirjoja joita en välttämättä osta. Mutta melkeimpä aina on mukana joku joka hoputtaa. Näin on lähes 2/ 5 kirjakauppakäynneistäni. Ja jos ei ole mukana, niin puhelimen päässä vähintään.
Kirjailijoiden suhteen en ole kranttu, jos vain a) kansi tai nimi on kyllin kiinnostava herättämään fantasiafanin huomion ja b) takakansitektsti koukuttaa kyllin hyvin. Toinen mikä tulee tarkistettua uutta kirjaa otettaessa on se että sattuisiko sama löytymään pokkarina; pokkarit ovat kevyempiä, ne saa helpommin kulkemaan mukana ja niitä mahtuu paljon enemmän kirjahyllyyn kuin kovakantisia. Massiivisemmat teokset otan suosiolla kovakantisina, säilyvät kasassa kauemmin.
Kirjakaupan alet ovat hauskoja, saa selata niitä kirjoja mitkä ovat jääneet yli varsinaisesta myynnistä, ja välillä sieltä löytyy helmiäkin. Tällä kertaa ei oikein mitään varsinaista aarretta löytynyt, mutta ohjekirja leivostikkarien tekemiseen kyllä. Pitää kokeilla kunhan saan ainekset kasaan. Lisäksi mukaan tarttui yksi Carcassonnen lisäosa ja pari sarjakuvakirjaa. Yhteishinta jäi alle viiteenkymppiin. (Täysihintaisena satsi olisi maksanut lähemmäs sata euroa...) Sieltä sitten suunnattiin ruokakaupan jälkeen takaisin kotikololle.
Toinen paikka missä Ookami tykkää käydä varsin usein katselemassa, ei välttämättä ostamassa mitään, on koriste- esine osasto. Oli mikä hyvänsä kauppa niin Ookamin löytää kolmelta hyllyltä: Lehtihylly, Sisustus, pelit/ DDV / musa. Nämä ovat yleensä melko lähellä toisiaan, ainakin näillä korkeuksilla. Lehtihyllyltä mukaan otetaan uusimat mangat (tästä ei poiketa...). Muilta hyllyitä lähteekin pää asiassa vain alennustavaraa... joskus palkitsen itseäni ja törsään johonkin peliin tai elokuvaan.
Syömisen ja parin tunnin olon jälkeen Deekoo ja Harley palasivat koulun alun myötä takaisin lapin rajamaille. Tällä kertaa ei alettu pelaamaan, heillä oli pitkä ajomatka takana. Lähinä höpötettiin ja juotiin teetä. Ihmeteltiin Islan holtitonta kasvua ja Pepin yhdenäkkistä vahenemista. Itse en ole niin paljon kiinnittänyt huomiota kumpaakaan asiaan kun joka päivä olen ollut paikan päällä, niin ei sitä niin helposti huomaa...Mutta rakkaita kumpikin on.
Deekoo ja Harley tulevat huomenissa pelaamaan ajan kanssa. Sovittiin samalla parista mahdollisesta road tripistä, niistä sitten lisää kunhan tulevat ajankohtaiseksi.
Ookami kiittää ja kuittaa ~
maanantai 4. elokuuta 2014
Ookami etsii neulaa heinäsuovasta....
...Nimittäin töitä. Ei tarvitsisi olla edes ammattiavastaavaa, jos ihan aloittelija kelpaa... mutta ei. Ja nekin harvat paikat mitä onnistun löytämään kaatuvat yleensä kolmeen kriteeriin: Vähintään kolmen / viiden vuoden työkokemus alalta ( miten vatussa vastavalmistuneella sellaiset on voinut kertyä?), oma auto (...miksi sinä kuvittelet minun etsivän työtä?? Ei kyllä sillä että autoa ostaisin ja en siksi toiseksi pidä ajamisesta... bussit on enemmä mun juttu...) tai sitten ne on sellaisia hanttihommia ettei loppujen lopuksi jää mitään taskuun. Tästä esimerkkinä mainosten jakaja ja puhelin myyjä. Mainosten jaolla ei tienaa, ellei pysty ottamaan helvatan isoa aluetta ja puhelinmyyjiä inhoan henkeen ja vereen. En edes vastaa vieraisiin numeroihin ellen odota soittoa jostain virastosta.
Ja se NIIN paljon kehuttu nuorisotakuu?? EI KUULE TOIMI!!! Ei ainakaan täällä susirajan takana, harvoin sen sisälläkään. Ja kun tästä asiasta yritin nätisti pistää kommenttia liikkeen sivulle niin tadaa, kommentointi ei ole käytössä. Taas kerran niin hyvä kuva teoriassa hyvin toimivasta ideasta. Mutta pelkkä hyvä ajatus ei tässä enää riitä, pitää saada toimimaan käytännössä.
Ja Oulua kauemmas en voi mennä. Rahnut ei vaan yksinkertaisesti riitä mahdollisesti turhien työhaastattelujen perässä juoksemisessa. Ennemmin käytän lippuun menevät rahat johonkin yleishyödylliseen. Joillakuilla, kuten eräällä opettajalla ja työkkärintädillä, oli/on pienoisia ongelmia ymmärtää ettei rahaa yksinkertaisesti ole kun itse saat vain pientä tukea ja vanhemmilla ei ole mistä auttaa, emännän työt vähentynyt puolella viimeisen 18 kk aikana ja isäntä on ollut työttömänä vuodesta 94 asti. Ei kuule tipu.
Ja toisin kun eräät kultalusikka astiasto persiissä poikittain syntyneillä pissiksillä, jotka saavat kaiken haluamansa (työn, matkat, asunto, auto jne...) vanhemmiltaan / vanhempien ansiosta ja raukat ei itse edes tajua sitä kehtaavat tulla minun naamalle ihmettelemään " Isäsi on työtön? Miksei nouse perseeltään ylös ja mene työkkäriin? Ei työt tuu kotoa hakemaan." .... Tuossa vaiheessa vitutuskäyrä on katossa ja hinku syyllistyä päällekarkaukseen on erittäin houkutteleva ajatus.
Onneksi suurin osa tällä korkeudella asuvista ymärtää työttömyyden tuota pientä prosenttia paremmin. Ja juuri tämän työttömyyden takia en ikinä muksua kehdannut pyytää mitään uutuuslelua jouluksi tai synttäriksi, enkä niitä oikeastaan edes halunnut. Muoti- ja merkkivaatteetkin olivat poissa kysymyksestä suurimman osan lapsuudestani. Nyt ne näyttävät lähinnä typeriltä... Kirppari ja ale vaatteet kelpaavat, ovat jopa parempia kuin muotirytkyt.
Muistan vain sen yhden joulun kun Pocahontas- barbie oli se uusin mahdollinen "se-lelu-minkä-kaikki-muksut-haluavat" niin edesmennyt setäni oli ovelasti kysynyt, että mistä Disneyn elokuvasta tykkään eniten. Luonnollisesti, nuori minä sanoin juuri sen elokuvan, kun se juuri oli ollut vähän aikaa sitten vuokrattuna viikonlopun yli ärrältä. Voi sitä onnea, kun "joulupukki" oli tuonut juuri sen nuken mitä olin hiljaa mielessäni toivonut, vaika en ollut edes lähettänyt kirjettä...
Lyhyesti sanottuna; tällä alueella ei ole töitä kellekkään, eikä ole varaa lähteä kovin kauas lyhytaikaisen työn perään... Elellään sitten tuen voimin. Toivottavasti olisi edes kansalaisopistoissa jotain yleishyödyllisiä kursseja mitkä parantaisivat työn/opiskelupaikan saantimahdollisuuksia... Tietystihän työkkäri yrittää tyrkyttää vapaaksijääneitä koulutuspaikkoja, mutta täällä ne tahtovat jäädä hoiva alalle tai hiusalalle. Hiusala ei sovi, koska minun pää ei kestä lakka / hiustuote höyryjä ja minun luonteenpiirteeni ei sovellu hoivapuolelle. Räjähdän herkästi jos joku onnistuu tökkimään väärin ja sitten ei kenelläkään ole hauskaa.
Ylipäätäänkin tässä tätä koulutus/työrumbaa seuratessa tulee ihmeteltyä; ihan vastaikään ihmeteltiin suuria väliinputoajien määrää ihan koulutuslautakunnassa asti. No, hyvät kirstunpäällä istujat jotka ovat vieraantuneet todellisesta maailmasta: mitä vattua te odotatte kun ensin vähennätte määrärahaa, minkä oppilaitos saa / oppilas???? Totta helvatassa koulut pienentävät ryhmäkokojaan!!!
Turha nyt on vikistä kun moni ihminen jää ilman toisen / kolmannen asteen koulutuspaikkaa kun ite ensin poltatte sillat heidän edestään. Ja sitten ne onnekkaat jotka sattuivat pääsemään sisään, ei heilläkään herkkua ole; taas kerran määrärahojen vähennyttyä koulut nopeuuttavat valmistumisaikaa; yrittäkää itse käydä kahdessa vuodessa läpi sellainen ala, mihin ennen meni 3-4 vuotta jo pelkällä lukiopohjalla. Ei tuu kesää. Suurin osa putuaa kärryiltä ennen joululomaa. Toisin sanoen: Päättäjien oma moka tämäkin. Lopettakaa turhat vikinät ja lausunnot ja korjatkaa aiheuttamanne sotku itse, älkää jättäkö sitä seuraajillenne.
Joudun siis elämään valtion siivellä (kuten moni muukin), vaikka itse tahtoisin ennemmin tehdä jotain rahan eteen, mutta ei auta. Töitä ei ole ja koulutuspaikkaa ei irtoa.
Kiitos ja anteeksi niille jotka jaksoivat tämän pitkään sisällä muhineen ragetekstin lukea.
Ookami kiittää ja kuittaa.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Tästä se lähtee
Kuka kumman Ookami?
Sivupalkista huolimatta tässä tulee nyt hiukan pidempi esittely.
Olen syntynyt ja asunut Lapin rajamailla koko ikäni, suunitelmissa muuttaa Ouluun kunhan saan opiskelupaikan... tai töitä. Kiusattu ja yksinäinen kun olin, lähimmät
ystävät ennen lukiota löytyi kirjojen ja sarjakuvien kansien välistä. Askartelusta ja käsitöistä olen aina pitänyt ja olen niissä vieläkin varsin hyvä, mutten kovin tuottelias. Pelaaminen on vielä lastenkengissä ja lautapeleihin hurahdin monen vuoden tauon jälkeen kaksi vuotta sitten.
Kiusaamisen takia koulunkäynti oli henkisesti vaikeaa ja rankkaa, lukioon onneksi tuli helpotusta kun kiusaajat kaikosivat ammattikouluihin. Lukioaika menikin lähinnä henkisten haavojen korjailuun ja ensimmäisten ystäväsuhteiden luomiseen.
Sen jälkeen vietin vuoden Joutsenon Opistossa japanin kieltä opiskellen ja pidän vieläkin yhteyttä osaan silloisista luokkakavereista ( asianosaiset tunistavat itsensä kyllä. )Se oli siihenastisen elämäni paras vuosi. Mahtava asuntolaporukka, vielä parempi ryhmä, kiva opettaja, upea paikkakunta sekä koulu sijaitsi Saimaan rannalla. Joskus käyn vielä uudemman kerran Joutsenossa.
Sen jälkeen olin vuoden verran työ valmennuksessa parissakin paikassa. Sen jälkeen tuli pieni takauma Lappiassa, tällä kertaa oppilat eivät kiusanneet, vaan yksi opettajista vaati aivan liikaa. Kurssin keskeyttäminen oli pari kertaa lähellä, mutta valmistuinkin ajallaan. Saa nähdä mitä alkava kouluvuosi tuo tullessaan ei nimittäin ole koulutuspaikkaa... eikä töitä.
Asun vielä kotona vanhempieni luona, lähinnä rahallisista syistä ja perheeseen kuuluu kaksi sekarotuista kissaa, vanharouva Peppi (18 tämän kesän aikana) terroristi Isla (n. 7 kk)
Mitä lukemiseen tulee, rakastan fantasiaa, sarjakuvia ja mangaa. Tolkien ja Pratchet ovat lähellä sydäntä. Sivutietona voin heittää että Sormusten herran olen lukenut neljästi kannesta kanteen. Sarjakuvien suosikki listasta löytyy mm. Tintti, Piko & Fantasio, Lucky Luke, Yoko Stuno, Rubiini, Natasha sekä kotimaiset mummo ja Nanna.
Mangasta tulisi turhan pitkä jos luettelisin kaiki, mutta top 3 listasta löytyy Naruto, Kingdom hearts, ja One Piece.
Lauta ja korttipeleistä pelaan mieluiten ( porukalla) Ragea, Sibboa, unoa, Fairy Talea ja Carcassonnea. Nintendo DS:ssä eniten pelailen Pokemonia, Dragon Questiä, Dead or Alivea ja Kingdom of heartsia. Saatan kyllä ostaa vielä jonkun konsolin hamassa tulevaisuudessa...
Noh, tässä nyt tämä eka kirjoitus, seuraavassa pääsemme ehkä enemmän pureutumaan tämän blogin oikeaan tarkoitukseen. Kommentteja / kysymyksiä saa aina heittää, vastailen niihin parhaani mukaan. Mutta olkaa ymmärtäväisä, tämä on eka blogini, joten asiat on vielä vähän vinksallaan. ^__^
Ookami kiittää ja kuittaa.... ~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)