Ookami ja Kemin mangapäivät

Tulipahan pyörähdettyä Kemin mangapäivillä. Mitään en itse tällä kertaa ostanut, mutta sain myytyä pari mangasarjaa sekä muutaman yksittäisen osan pois. :)

Jaoin pöydä Harleyn ja Deekoon kanssa. Tavarat mahtui pöytään hyvin, mutta pydän takana oli hieman ahdasta. Tapahtumapaikkana toimi Sauvotalo ja myyntipöydät oli toisessa kerroksessa. Ostajia liikkui mukavan paljon, kaikki tuntuivat saavan jotain myytyä poispäin muissakin myyntipöydissä. Tapahtuma aika oli suht lyhyt, 11-15 ja pöytää pääsi pystyttämään tuntia ennen.

Olisi pitänyt varata enemmän vaihtorahaa kuin 25 euroa, sillä ensimmäinen ostaja maksoi kaksikymppisellä ja suurin osa vaihtorahoista menikin sitten sinne ku ostos teki vain kuusi euroa... Onneksi sain vaihdettua kympin kahdeksi vitoseksi niin näytti jo vähän paremmalta.

Ensivuodeksi voisin värkätä myyntin jotain omatekoista pikkutilpehööriä mutta esineiden virkkaaminen on poissa kysymyksestä; ranne ei tunnu kestävän... -__- kenties jotain huovasta? ;) Niitä touhuja varten pitäisi varmaan tehdä oma facen sivu kunhan saa jotain ensin kasaan.... Noh, ensi kertaan on viel reilu vuosi aikaa, joten aikaa on miettiä sitten pääsykokeiden jälkeen. Huomenna pistetään sitten yhteishakua menemään.

Ookami kiittää ja kuittaa...~

Ookami ja edesmenneet legendat

Pian edellisen päivityksen jälkeen kirjauduin uudelleen faceen lyhyen kävelylenkin jälkee. Päälimmäisenä uutisvanalla odotti suoranainen järkytys. Terry Pratchett oli kuollut. Ensin iski epäusko, luin useita artikkeleita lyhyessä ajassa ja tarkistin jopa Wikipeadian.

Joo ei ollut uutisankka. Suretti mutta itkua ei sentään tullut. Sinä iltana laitoin pystyyn pienen alttarin kirjan kera keittiön pöydälle, Good omens. Vapaat pikkumiehet olisi varmaan ollut sopivampi koska se oli ihka ensimmäinen Pratchett jonka luin, mutta sitä ei omassa hyllyssä vielä ole. Hatunnosto siis tälle työteliäälle nerolle, joka ei edes sairastuttuaan lopettanut ansiokasta työtään. THANK YOU! Rest in peace.

Joskus tenuna tuli ajateltua fantasiakirjailijan uraa, mutta kova maailma opetti toisin. Onneksi vielä pystyn nauttimaan lukemisesta vanhaan malliin. Tai mistä sen tietää, jos joskus jotain painokelpoista onnistuisin tuhraamaan....

Mutta tämä sai minut miettimään millaisia legendoja on kuollut minun elinaikanani, pieniä tai suuria.
Ensimmäisinä tulee mieleen laulajat Kirka ja Juice, basisti Kari Lehtinen sekä näyttelijä Ranin.
Seuraavaksi mieleen tulee näyttelijä Paul Walker.

Päätäni kaivellessa huomasin, kuinka hävettävän vähän näitä muistin, mutta tämä on vaan minun mielipide, jos vain nämä nimet on jääneet päähän niin olkoon sitten.

Listaa voin toki jatkaa sellaisiin suuruuksiin, joiden aika tuli ennen minun syntymääni. JRR Tolkien, Che Guevara, Jimi Henrix, Gandhi, A Pekurinen.... olipa sekin lyhyt lista...

Pitänee hieman prepata uutisten seuraamista...
Ookami kiittää ja kuittaa.

Ookami puhuu opiskelusta

Varoitus: Teksi sisältää paikoin ala- arvoista kieltä, capsin pahoinpitelyä ja erittäin sarkastisia lausahduksia.

Jaha, saivat taas kerran arkadianmäen apinat _erittäin_ hienon idean. Toisen asteen koulutukseen ei saa toistamiseen opintotukea, jos on jo aiemmin sellaisen käynyt. Eli JOS ET HETI TIEDÄ ESITEININÄ, MIKSI HALUAT ISONA, OLET ERITTÄIN EPÄONISTUNUT IHMINEN JA SINUA RANGAISTAAN OPPIMISHALUSI TAKIA / URAVAIHDOKSEN TAKIA!!!

Minä en tiennyt silloin 16-vuotiaana pentuna mit haluan olla isona. (siis sen lisäksi että halusin opiskella historiaa Oulussa), joten lähdin lukioon ja vaihdoin melkein kätelyssä opiskelun nelivuotiseksi. En tiennyt vielä senkään jälkeen, joten vietin 'sapattivuoden' Joutsenossa, kun en päässyt Oulun pääsykokeista läpi. Sen jälkeen olin "Työvalmennuksessa" museolla ja kahvilassa kun Oulussa ei vieläkään tärpännyt.

Tärpännyt ei silloinkaan, joten (työkkärin painostamana) menin Lappialle opiskelemaan itseni matkailuvirkailijaksi. (Suuri virhe! Elämäni pahimmat kaksi vuotta!). Silloinkaan ei vielä tärpännyt, joten olen elellyt tuilla männä vuoden lähetellen työhakemuksia (joista on tullut... jos on tullut vastaus; et pääse, lol...) Taas luen Oulun yliopiston pääsykoekirjoja, ja muualle en hae.

Myönnetään, että on sellaisiakin olentoja olemassa, jotka käyvät vaan tutkintoa tutkinnon perään, elelevät opintotuilla ja eivät sitten kuitenkaan tee päivääkään töitä vaan lähetevät opiskelemaan seuraavaa ilman minkäänlaista aikomusta tehdä senkään alan töitä.

Sellainen siipeily ei hyödytä ketään, ja syö paikkoja uusilta opiskelijoilta, ketkä oikeasti haluaisivat valmistua ja työskennellä alalla mutta eivät sitten näiden siipeilijöiden takia pääse sisään. Itse podin niin huonoa omaatuntuo Lappian vuosina, koska en pitänyt alasta pätkääkään, ja silti istuin siellä ja nostin opintotukea.

En voinut jättää kesken, koska sitten minulla ei olisi ollut minkäänlaisia tuloja, eikä oikeutta kelan päivärahaan. Purin siis huulen verille ja siedin sen pashan suomalaisella sisulla. Onneksi toinen vuosi oli enimmäkseen työssäoppimista, joten ei tarvinnut paljoa koululla aikaa kuluttaa.

Nyt te apinat, jotka painoitte Jaa- nappia; Väitättekö tosissaan, että tiesitte jo ylä-asteelle siirryttäessä, miten haluatte loppuelämänne viettää?

Jos joku teistä muka tiesi, uskallan väittää että ette ole kokeneet lainkaan _oikeaa_ elämää, vaan elelleet koko nuoruutenne vanhempienne siiven alla 'Mamma/pappa betalar'-meiningillä ja päässeet vain ja ainoastaan paikkoihin sukunimenne ansiosta, ette omilla meriiteillä.

Tuskin edes olette ikinä käyneet oikeissa töissä ja jos olette, niin taas kerran vanhempien meriiteillä suoraan johtotehtäviin, ei tavallisen duunarin kenkiin. Te ette tiedä mitään normaalin suomalaisen työläisen elämästä. Tuskin olette edes ikinä poistuneet kehä kolmosen turvarenkaan sisältä, mutta kaukomaat on ravattu melkein puhki.

Yksi hyvä tästäkin kohusta, tiedän keitä _EN_ tule äänestämään.
Taas saa olla ylpeä suomalaisuudestaan.... kyllä ei näin....

Ookami kiittää ja kuittaa...

Ookami ja tilannepäivitys

Ja taas meni ja vaihtui kuukausi...

Emäntä käväisi Helsingin päässä suunnitellusti. Vain kolmea päivää myöhemmin Mummi päätyi taas sairaalan osastolle, vähän turhan tehokkaat lääkkeet...

Hain erästä kesätyöpaikkaa lähistöltä, vielä ei ole varmuutta saanko sitä... ( Tuskin saan, en elättele turhaa toivoa sen suhteen... ai miten niin liian pessimistinen?)

Mutta iloisemmalta puolelta; saimme myyntipöydän Kemin mangapäiville Deekoon ja Harleyn kanssa. Saa tulla moikkaamaan. (Saa myös tulla ostamaan halpaa mangaa ja hienoja koruja :P) Näkyillään siis siellä.

Aloitin myös historian pääsykokeisiin luvun, joskos se viides kerta toden sannoisi... ^_^' 

ookami kiittää ja kuittaa ~