Ookami ja hajusteyliherkkyys

Sainpahan itteeni otettua niskasta tämän asian suhteen.

Aihe on vaikea, sillä se aiheutti osan ylä-aste aikaisesta kiusaamisestani. Hajusteyliherkkyys ( eli;Multiple Chemical Sensitivity) ei minun kohdallani puhjennut ennen seiskaluokkaa. Eli juuri siihen pahimpaan murkkuikään. En sen takia pystynyt itse käyttämään mitään edes keskivahvasti hajustettua dödöä / hajuvettä, emännän allergiatestatut huuhteluaineetkin oli liikaa. Ja hajustamaton dödö petti ennen koulupäivän loppua.

Pukukopit olivat varsinainen helvetti. Tyttöjen pukkari oli n. siivouskomeron kokoinen, sinne änkesi 10-12 tyttöä samaan aikaan. Vaatteiden vaihto sujui yllättävän hyvin, mutta liikkatunilta poistuttaessa alkoi dödöjen ja hajuvesien läträys. Asiasta sanominen ei auttanut, ei minun eikä opettajan osalta vaan läträys jatkui. Jossain vaiheessa sitä itse luovutti. Vaihdoin vaatteet vain perhana äkkiä ja painuin ulos hengittämään ja myöhemin sitte vessaan laittautumaan itse loppuun.

Yksikin kiusaaja väitti minun valehtelevan, koska olin "Liian köyhä ostamaan mitään kyllin hyvää... " Tottahan se oli, mutta mitä järkeä ostaa sellaisia tuotteita mitä ei itse pysty käyttämään? Noh, kaikista tempuista huolimatta aina oli päänsärkyä ja / tai nokka tukossa siinä vaiheessa ku pääsi kotiin, oli liikuntaa tai ei.

En kuitenkaan halua kieltää ihimisiä käyttämästä sellaisia hajusteita mistä pitävät. Mutta voisitteko miettiä vähän kanssaihmisiänne? Tiedän, että hajuste-yliherkkiä on suhteessä vähän, mutta niitä on enemmän kuin luulisi. Joten voisitteko sen puolen purkin sijaan käyttää vain pari suihkausta? Siten ette aiheuta kanssaihmisille oireita ja varmasti vieä kykenette itse nauttimaan siitä.

Ookami kiittää ja kuittaa ~

Ookami pohtii.....

Viimeaikoina on ollut hieman jännä olotila, mikä on muunmuassa johtanut blogin hiljaisuuteen. Päivät ovat mennet lähes samaa tahtia; nukun ja heräilen miten sattuu (siis jos saan nukahdettua ollenkaan), syön, luuraan koneella / pelaan konsoleilla / täytän ristikoita/ luen ja yritän nukkua uudestaan, jos siis nukuttaa ollenkaan. En tunne olonani kipeäksi, vaan jotenkin turraksi. Aluksi se oli mukavaa vaihtelua pienimuotoisen paniikki- yltiörentous linjaan mutta nyt kun olotila on venynyt... se alkaa ottaa pikku hiljaa kupoliin.

Sitä tuntee olevansa niin pieni ja merkityksetön, kun ei löydy minkäänlaista työtä mihin olisi mahkuja edes hakea. Suurinpana esteenä minulle on oman auton puuttuminen sekä alkoholi passi, ainakin oman alan töitä hakiessa. Ei sitten, pitäkää tunkkinne.

Tuntuu sitä kuin itse olisi jämähtänyt paikoilleen muun maailman kiihdyttäessä tahtia, tuntuu siltä kuin jäisi jostain paitsi kun kuulee sellaisista ihmisistä joiden kanssa ei ole yhteyksiä facesta. Sillä ja sillä on nyt sellainen ukko ja x- määrä lapsia ja uus tulossa, se ja se pääs ekalla yrittämällä yliopisto / ammattikorkea T:hen. Melkein poikkeuksetta nämä henkilöt on niitä, ketkä kiusasivat minua peruskouluaikana. Ilmeisesti karman lakiinkaan ei voi luottaa. Vaihtoehtona tietysti se että karma odottaa juuri sitä oikeaa hetkeä... pistää silti välillä miettimään miksi edes yrittää pyristellä virtaa vastaan, jos niin ajatusmaailmaltaan kierot ja itserakkaat ihmiset pärjää elämässä.

Itse olen välillä liiankin kiltii ja rakastava, se on kostautunut pariin otteeseen. Onneksi kaikki ihmiset ei ole sellaisia.Maailmalle avoimena ihmisenä olen tosin saanut paljon nettituttuja eri blogien kautta sekä erikirjavan ystäväpiirin ihan ulkomaailmassa, joten tilanne on vielä plussan puolella. Mutta silti; tämä tyhjiössä leijuminen saisi jo riittää.

Onneksi tulevaisuudessa siintä pari tapahtumaa mitkä toivon mukaan auttavat ravistamaan tämän olemattoman olon pois harteiltani, ainakin hetkeksi. Halloween on aina mukavaa aikaa, oli jotain erityistä suunniteltuna tai ei; lähikaupungissa alkaa kuuden luennon historiasarja suomen historian eri vaiheista (ilmainen eikä tartte ilmoittaa tökäriin / kelaan), sekä Kitacon 7. Pyörimme siellä taas Harleyn ja Deekoon kanssa. Moikatkaa jos tunnistatte ;)

Ookami kiittää, kuittaa ~