"--There's a cave on the hills, In the woods not so far away --"
from: Blood By Sonata Artica

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ookami pohtii.....


Viimeaikoina on ollut hieman jännä olotila, mikä on muunmuassa johtanut blogin hiljaisuuteen. Päivät ovat mennet lähes samaa tahtia; nukun ja heräilen miten sattuu (siis jos saan nukahdettua ollenkaan), syön, luuraan koneella / pelaan konsoleilla / täytän ristikoita/ luen ja yritän nukkua uudestaan, jos siis nukuttaa ollenkaan. En tunne olonani kipeäksi, vaan jotenkin turraksi. Aluksi se oli mukavaa vaihtelua pienimuotoisen paniikki- yltiörentous linjaan mutta nyt kun olotila on venynyt... se alkaa ottaa pikku hiljaa kupoliin.

Sitä tuntee olevansa niin pieni ja merkityksetön, kun ei löydy minkäänlaista työtä mihin olisi mahkuja edes hakea. Suurinpana esteenä minulle on oman auton puuttuminen sekä alkoholi passi, ainakin oman alan töitä hakiessa. Ei sitten, pitäkää tunkkinne.

Tuntuu sitä kuin itse olisi jämähtänyt paikoilleen muun maailman kiihdyttäessä tahtia, tuntuu siltä kuin jäisi jostain paitsi kun kuulee sellaisista ihmisistä joiden kanssa ei ole yhteyksiä facesta. Sillä ja sillä on nyt sellainen ukko ja x- määrä lapsia ja uus tulossa, se ja se pääs ekalla yrittämällä yliopisto / ammattikorkea T:hen. Melkein poikkeuksetta nämä henkilöt on niitä, ketkä kiusasivat minua peruskouluaikana. Ilmeisesti karman lakiinkaan ei voi luottaa. Vaihtoehtona tietysti se että karma odottaa juuri sitä oikeaa hetkeä... pistää silti välillä miettimään miksi edes yrittää pyristellä virtaa vastaan, jos niin ajatusmaailmaltaan kierot ja itserakkaat ihmiset pärjää elämässä.

Itse olen välillä liiankin kiltii ja rakastava, se on kostautunut pariin otteeseen. Onneksi kaikki ihmiset ei ole sellaisia.Maailmalle avoimena ihmisenä olen tosin saanut paljon nettituttuja eri blogien kautta sekä erikirjavan ystäväpiirin ihan ulkomaailmassa, joten tilanne on vielä plussan puolella. Mutta silti; tämä tyhjiössä leijuminen saisi jo riittää.

Onneksi tulevaisuudessa siintä pari tapahtumaa mitkä toivon mukaan auttavat ravistamaan tämän olemattoman olon pois harteiltani, ainakin hetkeksi. Halloween on aina mukavaa aikaa, oli jotain erityistä suunniteltuna tai ei; lähikaupungissa alkaa kuuden luennon historiasarja suomen historian eri vaiheista (ilmainen eikä tartte ilmoittaa tökäriin / kelaan), sekä Kitacon 7. Pyörimme siellä taas Harleyn ja Deekoon kanssa. Moikatkaa jos tunnistatte ;)

Ookami kiittää, kuittaa ~

2 kommenttia:

  1. Tuttuja fiiliksiä. Kiinnostaisko sua alkaa pitää tän lisäksi jotain kuvallista teemablogia, vaikka paikallishistoriasta tai sun harrastuksista tai mikä sua nyt kiinnostaakaan? :) Vai onko sulla ehkä sellainen jo? Tuli vaan mieleen että nää erilaiset nettiprojektit on suht helppoja juttuja toteuttaa ja tuo lisää sisältöä arkeen. Nykyäänhän bloggailu voi parhaimmillaan joskus poikia duuniakin.

    VastaaPoista
  2. Voisihan sitä myöhemmin pistää toisenkin blogin pystyyn. :) Tämän kanssa on vielä hiukan lastenkengissä, mutta kunhan opin lisää näitä blogspotin hienouksia niin saattaapa joskus pyörähtää toinenkin blogi hieman rajatummalla teemalla. Matkailuhan minua kiinnostaisi, mutta nyt rahattomana ei ole ollut varaa ees kotimaan matkailuun.... : /

    VastaaPoista

Ookami arvostaa viestiäsi. Turvallisuussyistä tarkistan viestisi ennen niiden julkaisua.