Ookami porukoiden nurkissa

Oleskelen siis vielä synnyinkolossani, ja kuten aina, siinäkin on asioiden kaksi puolta...

Ehdottoman plussan puolella on:
* Halpa ylöspito ( pientä ruokarahaa annan ja autan tarvittaessa kotitöissä)
* Kyyti lähes aina valmiina.
* Aina seuraa + kissat
* apu löytyy nopeasti, jos tarvitsen apua esim. koneen tai kelan/työkkärien paperien kanssa.
* Tuttu kunta, tiedän tarkalleen mistä löytyy mitä.

Neutraali alue:
*välillä tulee erimielisyyksiä emännän kanssa yksityisyydestä. (emäntä tonkii vanhoja kauppalappuja laukuista jne...)
* oma soppi misä saa olla suurimman osan ajasta rauhassa.
*Uuden ympäristön kaipuu.

Ehdoton miinus:
*mielipideriidat emännän kanssa. Olemme vaan liian erillaisia, välillä hankala uskoa että ollaan sukua. Sen verran pahoja töksäytyksiä tulee välillä hänen suunaltaan sellaisiin asioihin mistä minä satun välittämään. Ja jos siihen menee jotain sanomaan takasin niin taistelutanner on pystyssä.
*Yhdessä pienessä huoneessa rajatusti tilaa, ei oikein pääse sisustamaan. Paljon kamaa odottelee tilaisuutta olla näytillä laatikoissa.
*Pelko siitä, ettei osaakkaan enää asua yksin kun muutto on edessä hamassa tulevaisuudessa. Joutsenon opiskelija asunnossa pärjäsin hienosti, kun oli samanhenkisiä ihmisä ympärillä henkisenä tukena.

Kaikesta huolimatta saan asua täällä niin kauan että saan opiskelupaikan Oulusta.... tai pidempiaikaisen varman työpaikan. Hinku muuttaa olisi iso, mutta tyhjän päälle ei kanata muuttaa. Joidenkin tuttujen (lähinnä vanhempien kautta) mielestä on outoa, että aikuinen pentu vielä asustelee perheen nurkissa, mutta ymmärtävät kyllä kunhan heille selittää miksi asiat on järjestelty näin.

Ookami kiittää ja kuittaa ~