Ookami ja vanha rouva Peppi...

Nyt kahtena viime päivänä on ollut pakko myöntää että meidän rakas kissavanhus, Peppi vetelee viimeisiään. Syvyysnäkö (tai jopa näkökyky yleensä) tuntuu menneen kun vanha rouva törmäilee ja meinaa astua tyhjän päälle. Ruoka ja juoma ovat maittaneet kuitenkin normaalisti. Saattaa olla että pian joudun luopumaan ensimmäisestä rakkaasta ystävästä. Kiitän tosin onneani ettei tämä tapahtunut Joutsenon vuoden aikana. Nyt saan viettää vielä viimeisiä hetkiä rakkaan vanhuksen kanssa.

Vanhus, joka joskus oli pentueensa pienin ja arin reipastui lopulta päästyään meidän kotiin. Enää ei ollut isompia pentuja tunkemassa pois ruokakupilta tai hiekkalaatikolta.

Ja kaikki lelut olivat vain häntä varten, jopa kolmen leikittäjän kera.

Kotiin tullessa Peppi oli niin pieni että päikkärit mahtui ottamaan isännän kämmenellä. Mutta pianhan tämä kasvoi siitä ulos, seuraavana petinä toimi puinen hedemäkulho, jonka Peppi ihan itse valtasi banaaneilta ja omenoilta.

Harjaus ja parvekeulkoilu oli kesä aikaan parasta.

Vedestä tämä vanhus ei ole ikinä oikein nauttinut, ja kaikki kylvyt ovatkin olleet aikamoisia taisteluja... minkä takia Peppiä ei usein edes kylvetetty.

Siro ja pienikokoinen Peppi on ollut aina.

Pepin kanssa kasvoin muksusta "aikuiseksi", Peppi tuotiin kotiin talvella 1996. Ja nyt tuntuu siltä kuin osa omaa itseäni olisi menossa hänen mukanaan. Peppi oli paikalla kun setäni poistui keskuudestamme, Peppi oli kanssani kun isä sai rytmihäiriön ja emäntä vieraili päivittäin sairaaralla naapurien kyyditsemänä ja olihan Peppi pitämässä minulle seuraa kun mammaa (isän-äitiä) oltiin viemässä Liedon sukuhautaan. Niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. "Ripille pääsy"( <-- tätä nykyä vannoutunut ateisti.) , ylioppilasjuhlat ja valmistumisjuhlat. Tämä kissavanhus on aina ollut hengessä mukana, vaikka onkin mieluummin pitänyt fyysisesti etäisyyttä.

Vuodet vierivät ja Peppi oli talon itsejulistautunut kreivitär. Aina kunnes viime marraskuussa Ookami toi toisen pentueen pienimmäisen, Islan, kotiin. Siitä lähtien on ollut pientä kärhämää ja valtataistelua, mutta suuremmilta tappeluilta säästyttiin. Peppi mökötti Ookamille varsin pitkään ennen kuin edes antautui silitettäväksi uudelleen. Peppi ei tosin vieläkään siedä Islan liimautumista tämän kintereille joka kerta kun Peppi lähtee liikkeelle armoitetusta nokospaikastaan.

Mutta eit tässä nyt enää muuta voi tehdä, en halua että Peppi joutuu kärsimää hyvän elämän päätteeksi vain itsekkyyteni takia. Kiitos Peppi-muru, 1996-2014. Talossa saattaa jo olla Isla, mutta sinun paikkaasi ei voi kukaan viedä, koska sinulla on eritynen paikka muistoissa ja sydämmissä. Matkamme alkoi talvella 1996 ja päättyi loppukesästä 2014.

This Old Cat

I'm getting on in years,
My coat is turning gray.
My eyes have lost their luster,
My hearing's just okay.
I spend my day dreaming
Of conquests in my past,
Lying near a sunny window
Waiting for its warm repast.
(----)
I have shared with you your laughter,
You have wet my fur with tears.
We've come to know each other
Throughout these many years.
Just one more hug this morning
Before you drive away,
And know I'll think about you
Throughout your busy day.
The time we've left together
Is a treasured time at that.
My heart is yours forever.
I Promise - This old cat.

(c) KC Sievert Bingamon for Misty Dawn Copyrighted.