Ostin itselleni Jouluksi 'George R.R Martin - Valtaistuinpeli' ja aloitin lukemisen vuodenvaihteen aikana. Aluksi olin hieman skeptinen kirjan suhteen, aikaisemmin olin katsellut vain ensimmäisen kauden TV:stä ja muutaman piirrossarjan tekemät parodiat. Sarja oli kyllä hyvä, mutta menin jatkuvasti sekaisin henkilöhahmoissa ja juoni tuntui hukkuvan petipuuhiin.
Mutta vasta kolmasosan luettuani kirjasta huomaan, että onhan tässä se fantasia-tarina, miksi sitä povattiin jo TV-sarjassa. Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, kuhertelun alta paljastuu mielenkiintoinen juoni, hahmonimet alkavat saamaan persoonallisuutta taakseen ja tapahtumapaikat alkavat loksahdella paikoilleen mielen sisäisessä kartassa. En muista ahmineeni mitään kirjaa samalla tavallasitten 'Sormusten herran' jälkeen. Sarjan kakkososakin odottaa jo hyllyssä lukuvuoroaan.
Vuodenvaihdetta kavadutti kolmen tähden kuolema, Mötärien Lemmy (häpeäkseni myönnettävä, etten ole tätä bändiä paljon kuunnellut, mutta 'Ace of Spades' on kova veto.), David Bowie ( "He didn't die, he just went home.") ja Alan Ricman (Jonka itse tunnen parhaiten Severus Kalkaroksena.). Tämä vuosi ei lähtenyt kovin mallikkaasti viihdemaailman osalta...
Kirpeät pakkaspäivät onkin kuluneet lukien, pelaillen ja leffoja katsellen. Jouluksi saatu "Luokkakokous" oli pienoinen pettymys (<-- Miksi Samin ei annettu olla oma itsensä? Leffan huumoriarvo olisi tuplaantunut! Vähintään...) "Inside Out" odottelee vielä sopivaa mielentilaa katselua varten.
Ookami kiittää ja kumartaa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ookami arvostaa viestiäsi. Turvallisuussyistä tarkistan viestisi ennen niiden julkaisua.